A-J Luhtavaara

Nukketeatteri Sampo – Laiva on lastattu

Nukketeatteri Sampo on helsinkiläinen, juuri Erottajalle muuttanut perinteikäs ja tänä vuonna jo 40 vuotta täyttävä lastenkulttuuri-instituutio. Nukketeatterin perustivat Prahassa alaa opiskelleet lastentarhanopettaja Maija ja hänen miehensä Bojan Barić. Teatterin toiminnassa on ollut mukana heidän perhettään pitkin matkaa, ja tällä hetkellä Sammon johtajana työskentelee heidän poikansa Iivo Barić, joka on vahvasti mukana teatteritoiminnan kaikilla osa-alueilla. Vaikkakin teatterin esitykset kiertävät paljon päiväkodeissa, kouluissa ja erilaisissa tilaisuuksissa, Sampo on siitä onnellisessa asemassa, että heillä on aina ollut käytössään myös oma teatteritila. Uusissa tiloissa on kahvilan lisäksi nukketeatterinukkien galleria, ja teatterin nettisivujen mukaan uusien tilojen tavoitteena on laajentaa toimintaa entisestään, olla ”olohuone, joka tarjoaa jokaiselle jotakin: nukketeatteria ja musiikkiklubeja, työpajoja ja kursseja, kotimaisia ja kansainvälisiä vierailuja – lapsille ja aikuisille!” Teatterilla on myös verkkokauppa, josta on levyjen lisäksi tilattavissa mm. nukketeatterin tekemiseen liittyvää kirjallisuutta ja Maijan sekä Camilla Mickwitzin klassikoksi muodostunut pöytäteatteripaketti.

Teatterin perustamisesta lähtien kaikissa esityksissä on keskeisellä sijalla ollut elävä musiikki, joka on usein päätynyt myös levyille. Tunnettuja levyjä ovat mm. Joen laulu, Oi lumoa, oi valoa ja Tohelon ja Torvelon toivotut. Laiva on lastattu -esityksen musiikista ja levyn toteutuksesta vastaa kolmen muusikon trio: Iivo Barić, Antero Reinistö ja euroviisuedustajanakin Kuunkuiskaajista tuttu Susan Aho. Laiva on lastattu -levyltä löytyy monipuolista musiikkia rauhallisista, lepohetkille soveltuvista kappaleista mukana leikittäviin ja laulettaviin nopeatempoisiin merimiesrallatuksiin. Levyn mainio nimikappale on klassikkoleikin mukaelma, johon voi keksiä itse rajattomasti variaatiota. Videopalvelu Vimeosta voi käydä katsomassa, kuinka kappale toimii nukkien esittämänä. Toinen mukaansa tempaava kappale on Kapteeni K.K., jossa pelkän rummun säestyksellä saa laulaa k:lla alkavia sanoja kaikulauluna sydämensä kyllyydestä: ”Kapteeni kyökissä kokkailee, kipposet, kupposet kilisee, keittää kaalia, kampelaa, kauhalla kaapii kattilaa”. Levyllä esiintyy muiden toimijoiden lisäksi mm. kaksi suosikkikotieläintä. Kappaleessa Suosikkirakki leikkisä Rekku-koira odottaa innokkaasti isäntäänsä haitaribluesin tahdittamana välillä sukkia ja tossuja popsien. Täysin toiseen tunnelmaan kuuntelijan johdattaa yksi levyn rauhallisimmista kappaleista Kissan kehtolaulu, joka on kaunista ja herkkää kuunneltavaa. Useammassa kappaleessa on mainio, kiehtova tarina, kuten musiikkiteatterilevyltä odottaa sopiikin. Esimerkiksi Taikurin hattu -laulussa merestä löytyneen päähineen avulla voi tehdä taikoja. Perinteisten taikasanojen Hokkus Pokkus tai Abracadabra sijasta täytyy opetella hiukan haastavampi hokema: ”Poks, paks, mukkelimaks, riks, raks, koppelokaks, suppusuu, kukkelikuu, nämä sanat kun sanoo, niin hattu innostuu.” Merirosvolaulun tarina puolestaan on kovin humoristinen, kun rosvo on niin hurja, että peiliin katsoessaan hän säikähtää itsekin.

Laiva on lastattu toimii itsenäisenä teoksena, mutta erityisesti silloin, kun sitä pääsee kuuntelemaan ennen ja jälkeen itse esityksen.  Parhaimmillaan laulut ovat kuitenkin teatterin hämärässä nukkehahmojen esittämänä.

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen

Kikattava Kakkiainen – DJ Kakkiainen

Kikattava Kakkiainen on yksi viimevuosien suurimmista ilmiöistä lastenkulttuurin kentällä. Startup -yrityksenä vuonna 2013 aloittanut Gigglebug Entertainment Oy on kasvanut määrätietoisesti hyvän mielen lastenviihdeimperiumiksi Suomessa ja varsin sukkelasti myös ulkomailla. Muumien jälkeen suurin kotimainen animaatioprojekti, Pikku Kakkosestakin tuttu ja Yle Areenasta löytyvä Kikattava Kakkiainen on laajentunut moneen suuntaan, ja sitä on myyty jo 13 maahan. Tuoteperheeseen kuuluu animaation ja mobiilipelien lisäksi kirjoja ja musiikkia. Mainiot mobiilisisällöt soveltuvat myös perheen pienimmille, mutta löytyvät valitettavasti vain IOS-laitteille. Kikattavan Kakkiaisen isät ovat Anttu Harlin ja Joonas Utti, joista ensimmäinen kuvasi 1,5 vuoden levyprojektia seuraavin sanoin: ”Tavoitteena oli tehdä lastenlevy, joka saa hymyilemään, hyppimään ja tanssimaan.” Kikattavan Kakkiaisen hahmoista DJ Kakkiainen ja MC City-kani järjestävät tilauksesta myös lastendiscoja. Heidän lisäkseen levyllä seikkailee muukin Havuhelman metsän väki kuten Keijo Karhu, Herra Hirvi sekä Setä Simarusina. Mikäli Kakkiaisen maailma on vieras, siihen kannattaa tutustua mainion ja informatiivisen nettisivun kautta. Youtubesta löytyy myös joitakin levyn kappaleista animaatiohahmoineen ja laulunsanojen kera.

 

Kakkiaislevyllä on 11 kappaletta, jotka tihkuvat iloisia, mukana tanssittavia biittejä, naurua ja yltiöpositiivista sanomaa. Monien kappaleiden rakenne on tuttu jo vuosikymmenien takaa. Alun tiukan meiningin jälkeen tulee rauhallisempi jakso, jossa laulaja saa tilaa, jonka jälkeen kappaleen päättää paluu alun ”kädet kattoon” -tempoon kuin suoraan discohitin kaavan oppikirjasta. Levy lähtee liikkeelle nimikkokappaleella, jossa sarjan sankarihahmon mainioita ominaisuuksia esitellään menevällä biitillä kuorrutettuna. Siinä tiivistyy koko levyn ilmapiiri sanoiksi vanhanaikaisine, hienoine hyveineen, kun Kakkiainen on ”ahkera ja auttavainen, iloinen ja nauravainen”. Kappaleessa Multa pääsi nauru, ei tarvitse paljoa miettiä, että minkä pääsemiseen siinä viitataan. Sananlasku kertoo, mikä tulee kauan nauramisesta, mutta tässä sitä tulee heti alusta alkaen ja paljon. Nauruhan on tarttuvaa, ja sitä on Suomessa aiemminkin hyödynnetty populaarikulttuurissa mm. Naurava kulkuri -kappaleessa ja pilailuvälineissä naurupussin muodossa. Ystävyyskin saa hieman koomisia piirteitä kappaleessa Oo mun ystävä, jossa lauletaan, että ”Niiku koirat ne nuuskuttaa pyllyjä, mä haluan olla sun ystävä.” Musiikillisesti erottuu edukseen funkahtava discobiisi Vitsikäs DJ, jossa on mukavan eläväinen ja pehmeän kuuloinen biittitausta verrattuna levyn muuhun tarjontaan. Lyriikoissa DJ heittää kappaleen nimen mukaisesti muutaman lapsillekin aukeavan kaskun.

Ystävyys, positiivisuus, tanssiminen ja muut iloiset asiat ovat kappaleiden kantavia teemoja halki levyn. Välillä mietitään myös, että voiko olla Liian hauskaa? ”Ei voi, ei voi olla liian mukavaa, älä pidättele naurua, ei voi, ei voi olla liian ihanaa.”

 

Kikattava Kakkiainen on kiinnostava ilmiö, joka toimii paremmin animaatiosarjana ja pelisovelluksina kuin irrallisena musiikkilevynä. Kappaleet toimivat mainiosti irrallisina lasten tanssittajina esimerkiksi liikunnassa tai päiväkodin vappudiscossa, mutta kokonaisuudessaan kappaleet ovat liian samanlaisia. Kakkiaisen positiivisuuden ideologia on erittäin mainio, mutta olisi toivonut hieman vivahteikkuutta ja syvyyttä nyt varsin pinnalliseksi jäävään maailmansyleilyyn.

 

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen

Orffit feat. Laitakaupungin orkesteri – Pääjalkaiset

Pääjalkaiset on Orffien 20-vuotisjuhlajulkaisu, sillä trio on ollut ihmeiden teossa jo vuodesta 1996. Tälle vasta 11. levylleen he ovat saaneet vahvistuksekseen pohjanmaalaisen pelimanniporukan Laitakaupungin orkesteri. Orffit eivät esittelyitä ehkä kaipaa, mutta mainittakoon, että heidän tekemisiään on voinut seurata Pikku Kakkosesta, lukuisilla päiväkoti- ja koulukeikoilla sekä Youtube-videoilla. Laitakaupungin orkesteri ei ole aiemmin juurikaan kunnostautunut lastenmusiikin saralla, mutta oman musiikkinsa lisäksi he ovat tehneet yhteistyötä mm. Samuli Putron ja Palefacen kanssa. Yhteistyöhön johtaneista tekijöistä mainitaan levykansitekstissä näin: sukulaisen sähäkät synttärit, levottomat jalat ja puheet, liian lyhyet yöunet sekä liian pitkät päiväunelmat.

Levyllä on paljon tuttua, hyvää ja turvallista. Sanoituksien , hieman vinksahtanut ja oivaltava huumori on kappaleiden parasta antia, mutta sointimaailmaan voisi toivoa lisää rikastuttavia elementtejä. Laitakaupungin orkesteri toi mukaan lisää soittimia ja naisvokalistin, mutta levyllä se ei kuulu niin paljon, kuin olisi voinut olettaa. Keikoilla, joilla Orffit ovat perinteisesti loistavia, päässee isokin kokoonpano paremmin esiintuomaan koko repertuaariaan.

 

Levyltä löytyy tuttuun tapaan musiikkia, jonka lyriikat aukenevat parhaiten hieman päiväkoti-ikäisiä varttuneemmille lapsille. Ensimmäinen kappale Sattuman kauppa aloittaa verbaalisen ilotulituksen, josta pääsee nauttimaan miltei koko levyn ajan. ”Sattuman kaupassa pöllöt päivät, sinnekö possuilta säästöt jäivät, hetipitiliimoja, vesiväritöitä, salibändimatseja, käärmevöitä. Sattuman kaupassa reunaton pitsa ja sydämen kuvia sylkevä ritsa.” Sanoilla leikittelyn lomassa levyltä löytyy  monia hienoja, hauskoja ja osuvia tarinoita. Kappaleessa Jussin talo Jussi rakentaa ahneuksissaan vähän korkeamman rakennuksen, johon tarvitaan lopulta astronautteja asentamaan ikkunoita. Liioittelu jatkuu vielä talon romahdettua Jussin rakentaessa talon raunioista löytyneistä laudanpätkistä Ylen kampanjateeman haasteen henkilökohtaisesti vastaanottaen miljoona linnunpönttöä. Metallipeikossa käy ilmi se, että kaikki ei välttämättä ole sitä, miltä se ensi alkuun kuulostaa. Metsässä matalalta murahteleva olio ei olekaan peikko vaan raskaan musiikin ystävä, joka tykkää laulaa örisemällä. Toiset -kappaleessa pureudutaan samaan moninaisuutta pohtivaan teemaan. Laulussa luetellaan mainioita huomioita ihmisten erilaisesta suhtautumisesta asioihin: ”toiset juhlii nimpparitkin, toiset juhli ei, toiset kohtaa puhumatta, toiset aina sanoo hei!”. Pidempien tarinoiden lomassa on muutamia oivia lyhyitä, napakoita kappaleita kuten Muistilista. Siinä on tiivistettynä yksinkertaisia ohjeita onnelliseen elämään. Riittää kun syö, pitää huolta eläimistä ja plussaa tulee, jos sen lisäksi lajittelee jätteet. Hyviä tarinallisia lauluja on Jumi, jossa käsitellään ajankohtaista digiloikkaan liittyvää ergonomista ongelmaa, kun tietokonenero juuttuu koneensa ääreen. Presidentin kadonnut sukka ei tiettävästi aiemmin ole seikkaillut lastenlauluissa, kuten kappaleessa Hajuakum-maa. Siinä kadonnut vaatekappale aiheuttaa harmaita hiuksia, ja sitä etsitään porukalla pitkin ja poikin, kunnes se löytyy lopulta koiran suusta. Laastarihommia taasen tuo hienosti esiin lapsuuden ja nuoruuden usein hieman rämäpäisen, duudsonmaisen asenteen elämään. Kun kaikkia mutkia ei kierretä, vaan pusketaan suoraan ja mokienkin kautta luodaan uutta. Samaa oman tiensä kulkijuutta orffitkin julistavat, mutta olisi toivottavaa, että seuraavalla albumilla hekin heittäytyisivät rohkeammin kokeilemaan jotain monipuolisempaa myös sävelten suhteen. Taattua orffia tämä joka tapauksessa on, ja siitä tulee plussaa, samoin kuin levyn mukana tulevista laulunsanoista kitarasointuineen.

 

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen

Aili Ikonen, Matti Kallio ja Nalle-laulajat – Nalle

Nalle on Eppu Nuotion käsikirjoittama, perheen pienimmille katsojille suunnattu mainio televisio-ohjelma, johon voi tutustua Yle-Areenassa. Sarja koostuu hiukan yli viiden minuutin jaksoista, joissa jokaisessa on oma teemansa, johon liittyy laulu. Nalle-hahmon lisäksi ohjelmassa seikkailevat apina ja toisinaan myös ankka-hahmokin. Ystävykset touhuavat yhdessä ja pohtivat kaikkea maan ja taivaan väliltä. Pohdinnan aiheena voivat olla vaikka tunteet, värit, eläimien tavat äännellä tai erilaiset kysymykset. Sarjassa viehättää sen selkeys, teemojen monipuolisuus ja tapa käsitellä asioita hauskasti, mutta luottaen lapsen arvostelukykyyn. Sarjan musiikillisesta puolesta vastaa äärimmäisen ammattitaitoinen, osaava ja moneen otteeseen palkittu Soili Perkiö. Kun musiikin toteutukseen on saatu vielä Aili Ikonen ja Matti Kallio, joka myös on sovittanut ja tuottanut levyn, on lopputulos odotetun kaltainen täysosuma. Jazzlaulaja Aili on esiintynyt mm. UMO:n ja Dallape -orkesterin kanssa, ja oman soololevynsä, Laulan, hän julkaisi 2016. Soittaja, säveltäjä ja sanoittaja Matti on vaikuttanut mm. Värttinä-yhtyeessä. Lastenmusiikin sarallakin hän on erittäin meritoitunut. Soilin kanssa hän on tehnyt yhteistyötä jo erinomaisen Muumiperheen lauluretken muodossa. Lisäksi hän on toiminut Pikku Papun Orkesterin levyllä taustavoimana.

 

Levyn aloittaa ohjelman tunnusmelodia, Nalle, Apina ja Ankka, joka virittää kohdeyleisön heti oikealle, iloiselle taajuudelle. Levyllä on useampia kappaleita parista teemasta, joista yksi on liikunta. Kaikki levyn kappaleet ovat n. minuutin mittaisia, joka on hyvä huomioida, jos lauluja käyttää liikunnan innostajana. Silloin on kaukosäädin hyvä pitää kätten ulottuvilla, jotta laulun voi laittaa näppärästi uudelleen soimaan. Heitä, Nalle on erinomainen kappale perusliikuntaan, jossa Nallen kanssa voi yhdessä sanoituksen mukaan heitellä ja hyppiä. Hippasilla ei sen kummempaa ohjeistusta tarvitse. Kappaleen edetessä tempo kiihtyy ja lopulta juostaan vain lujaa haitarin säestyksellä. Muita teemaan nivoutuvia kappaleita ovat Vielä, vielä taivutaan, jonka nimi myöskin kertoo, mistä on kysymys sekä Olen urheilija, joka innostaa kokeilemaan melomista, pomppimista, luistelemista ja tanssimista. Toinen teema, josta levylle on mahtunut useampi kappale, on tunteet. Iloinen ja vihainen -kappaleessa musiikki tukee hienosti kulloistakin tunnetilaa, oltiin sitten iloisia tai murjottavan vihaisia. Ei! -kappale tavoittaa erinomaisesti tunteen, johon uhmaikäisen kanssa varsin taajaan törmätään. Hankalan pattitilanteen voi saada jopa laukeamaan laulamalla: ei huvita, en rupea, en halua, ei naurata, en ala ollenkaan. Ilmeillään on hauska laulu, joka innostaa naaman vääntelyyn vaikka peilin edessä miettimään, että miltä näyttää nolo tai harmistunut olo.

Levy on muutenkin täynnä erinomaisia kappaleita, joista muutama voisi nousta vaikkapa kiinteäksi osaksi päiväkodin arkea. Esimerkiksi mainio vaihtoehto perinteisten onnittelukappaleiden sijaan tai rinnalle voisi olla levyn Onnea -kappale. Myös levyn laulu Hei, hei! saattaisi olla vauhdikas lopetus musiikkituokioille soittorasian sulkemisen sijaan.

Levy innostaa liikkumaan, ilmeilemään, laulamaan ja tanssimaan mukana. Se myös kannustaa kysymään hyviä kysymyksiä. Yksi kysymys voisi olla, että millaista olisi hyvä pienille lapsille suunnattu musiikki. Levy antaa itsessään siihen vastauksen; juuri tällaista.

 

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen