A-J Luhtavaara

Mikko Perkoila & Vinkulelu – Prinsessa ja viisauden portti -kirja ja cd-levy

Mikko Perkoila on jo ansaitulle taiteilijaeläkkeelle vetäytynyt, mutta sieltä käsin edelleen lastenmusiikin parissa vaikuttava musiikin ammattilainen. Hänellä on mittava ura ja tuotanto, jonka aikana hän on kokeillut kaikenlaista työväenlauluista kevyen musiikin kautta lastenmusiikkiin. Hän on laulaja, lauluntekijä ja soitinrakentaja, jonka työpajoissa syntyy soittimia vaikka mehupilleistä tai sählypalloista. Perkoilan mukana soittavan Vinkulelu -yhtyeen muodostavat viulisti Risto Tuura ja sellisti Mika Seppänen, ja levyllä on mukana muitakin avustavia soittajia. Kun kyseessä on musiikkisatukirja, ei voi olla mainitsematta kirjan kuvituksesta vastaavaa Susanna Poukkaa. Kuvituksessa on pelkistetty, hieman naivismiin kallellaan oleva tyyli, jossa on hyvin omaperäinen toteutus. Kuvitus on askarreltu kartongista leikkaamalla, liimattu, asemoitu ja sitten kuvattu. Kirjassa on runomuotoinen tarina, jota voi esittää vaikka näytelmänä, ja se onkin tehty alun perin tilaustyönä lohjalaiselle ala-asteelle. Näytelmän kantavana teemana on, että jokaisella on oikeus tehdä virheitä ja oppia niistä, tai niin kuin näytelmässä sanotaan: ”Muistakoon nyt jokainen, ken viisasta ja tyhmää vertaa: viisas on se, joka ei tee samaa mokaa montaa kertaa.”

Levyn ensimmäiseltä raidalta löytyy tarina kokonaisuudessaan taitavasti riimitellyine välikertomuksineen ja lauluineen. Sen jälkeen jokainen laulu on kuunneltavissa vielä erikseen. Kertomuksessa prinsessa haluaa maailman kauneimmaksi ja matkaa noidan luokse, joka palkkioksi taikavoimin toteutetusta kokonaisvaltaisesta ulkomuodon-muokkauksesta vaatii itselleen prinsessan lemmityn, jonka hän muuttaa lohikäärmeeksi. Vuorten viisas saa prinsessan katumaan ja pyytämään anteeksi turhamaisuuttaan, jonka jälkeen noidan taikojen rauettua prinsessa saa prinssinsä ja palaa takaisin entiseen ulkomuotoonsa.

Koska levyn kappaleet muodostavat eheän ja tarinaa eteenpäin vievän kokonaisuuden, yksittäisiä kappaleita on vaikea nostaa muiden yläpuolelle. Kuninkaallisten elämää on kuitenkin yksi sellainen. Siinä kuvataan ruusuiselta kuulostavaa aristokraattista elämänmenoa sen nurjalta puolelta. On juotava viideltä teetä pikkusormi jäykkänä, helteelläkin täytyy pitää kärpännahkaviittaa, pitää olla toisten puettavana, vaikka itsekin osaisi, eikä kruunu päässä voi mennä edes uimarantaan. Musiikillinen puoli muistuttaa perinteistä vanhanajan satumaisemaa ja teatteriseuruemusiikkia viuluineen ja tinapilleineen. Itse tarinassa kuitenkin liikutaan nykyajassa polkupyörällä, prinsessa saa viikkorahaa, tavataan noitaa virka-ajan ulkopuolella ja prinssi on jäänyt koukkuun konsolipelien ihmeelliseen maailmaan. Laulu noidasta on rempseä musikaalityylinen laulu, joka varoittaa noidan katalasta luonteesta ”jos noidan joku ystäväksi ottaa, hattunaan pian käyttää pissapottaa, eikä noitatoimien avulla taikavoimien itseään voi tehdä yhtään paremmaksi”. Noidalla onkin melkoinen Loitsu, kun hän tekee karmean keitoksen, jossa muhii rupikonnaa, kieletön käärme, liskon limaa ja rotan räkää. Muitakin musiikkityylejä kuin vanhanajan kerronnallista sävelmää levylle mahtuu. Esimerkiksi Prinssin kaipuu on mainiota iskelmää, jossa hän haikeamielisesti pohtii valintojaan ja prinsessan jättämistä muiden kiinnostuksen kohteiden, kuten Nintendo Wiin ja potkunyrkkeilyn, alle.

Satukirjan lopusta löytyvät erikseen kappaleiden sanoitukset ja nuotit. Kirjassa ehdotetun teatteriesityksen toteuttamisen näkökulmasta kappaleiden instrumentaaliversiot olisivat olleet levylle oivallinen lisä. Vaikka kokonaisuudessaan teos on erittäin taitavasti riimitelty ja soitettu, toimii se varmasti paremmin näyttämöltä esitettynä kuin kirjasta ja levyltä seurattuna.

 

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen

Freija – Kiekkumaralla, Kansanlauluja lapsille

Suureen suosioon noussut Kiekkumaralla julkaistiin alun perin jo kymmenen vuotta sitten kirja-levy-yhdistelmänä osana Tammen Lasten parhaat -kirjasarjaa. Nyt yhtyeen 2016 perustama oma levymerkki, Freija Musiikki Oy, julkaisi uudelleen tämän hauskoja koko perheen kansanlauluja sisältävän levyn, jota voi tilata edulliseen hintaan suoraan yhtyeen nettisivujen kautta. Kappaleista löytyy maistiaisia vaikkapa Youtube-palvelun kautta. Yhtyeen muusikot ovat huippuammattilaisia ja tämän yhteisen yhtyeen lisäksi he ovat monessa mukana niin kansan- kuin lastenmusiikinkin saralla useimmille tutuissa kokoonpanoissa kuten Värttinässä ja Tuttiorkesterissa.

Sama kokoonpano kiertää erilaisella ohjelmistolla niin koulukonserteissa kuin kansanmusiikkifestivaaleillakin. Freija on niittänyt mainetta ja saanut mm. Etno-Emman vuonna 2011, ja heidän uusin varttuneemmalle väelle suunnattu levynsä Liki pääsi jaetulle ykköstilalle Kansanmusiikki.fi-sivuston ja Kansanmusiikkilehden järjestämässä Vuoden kansanmusiikkilevy 2015-äänestyksessä. Lastenmusiikissa Freija on ollut tekemässä Jouluversoa, Piilometsän säveliä ja viimeisimpänä 2013 Tämän kylän lapsii -levyä yhdessä Lahden musiikkiluokkien kuorojen kanssa.

 

Kiekkumaralla levyllä monilahjakkaat multi-instrumentalistit soittavat kiehtovia instrumentteja nenäpillistä, jouhikon kautta munniharppuun, mutta mukaan mahtuu toki tutumpiakin soittimia viulusta kanteleeseen. Levyllä kuultavista soittimista suhistuspuun voi veistää vaikka lapsi itse. Levyltä löytyy monille tuttuja kappaleita, joista esimerkiksi Kukkuu kukkuussa on apea ja melankolinen tunnelma, kun kultaa odotellaan saapuvaksi Saimaan rannalla. Laulusta on väännetty myös lapsille suunnattu versio, jonka päähenkilönä on käen sijasta nukkuva pikkulanttu. Levyn nimikkokappale Kiekkumaralla edustaa iloisempaa pelimannimeininkiä, ja sen sanomaa on tunnetusti väännetty isompien poikien suuhun. Monissa levyn kappaleissa laulu on pääosassa, eikä säestykseksi tarvita juuri muuta kuin munniharppu, kuten levyn mainiosti aloittavassa Aloitan minä laulamaan -kappaleessa. Ukolla ja akalla -kappaleessa säestykseksi riittää a cappella, eikä kalevalaisen kaikulaulun Mitkä nuo merellä uivat tarvitse sekään soitinsäestystä taustakseen. Levyltä niin ikään löytyvä Oli ennen Onnimanni on tuttuakin tutumpi kaikulaulu, jossa alkutavuja harjoitellaan pelkän kanteleen säestyksellä. Kielen melkein solmuun saattavia kappaleita ovat oivalliset Ololonkos ja Pyykit nyyttiin, jotka todella haastavat pienten ja varttuneempienkin suun hienomotoriikan. Klassikkosatu Kettu ja korppi on myös löytänyt tiensä levylle. Vaikka versio on erilainen, niin tarina on tuttu; imartelu saa varomattomaksi, ja juusto päätyy lopulta ovelamman suuhun. Tiu vou vou toimii hyvänä muistiharjoituksena, kun talonpojan vuodet ovat täynnä, ja laulaja saa palkaksi aina yhden uuden eläimen lisää. Jokaisella eläimellä on myös nimi, joka täytyy muistaa pitkää litaniaa luetellessa kuten ”hevonen Himmerhirst, kissa Kimmernau ja kukku Kuukernuppi.” Rup, rup, rullaa on puolestaan tyypillinen nonsense-versio Hura, hura häitä -laulusta. Tässä versiossa elävyyttä esitykseen tuo taustalla kuultava beatboxaus.

 

On loistavaa, että tämä mainio ja aiemmin loppuunmyyty teos on saatu uudelleen julkaistua. Yhtye on erinomainen soitto- ja laulutaidoltaan, ja erityisesti lauluosuudet ovat aivan omaa luokkaansa. Tätä monisävyistä ja tunnelmallista kokonaisuutta voi huoletta suositella kaikille.

 

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen

Nukketeatteri Sampo – Laiva on lastattu

Nukketeatteri Sampo on helsinkiläinen, juuri Erottajalle muuttanut perinteikäs ja tänä vuonna jo 40 vuotta täyttävä lastenkulttuuri-instituutio. Nukketeatterin perustivat Prahassa alaa opiskelleet lastentarhanopettaja Maija ja hänen miehensä Bojan Barić. Teatterin toiminnassa on ollut mukana heidän perhettään pitkin matkaa, ja tällä hetkellä Sammon johtajana työskentelee heidän poikansa Iivo Barić, joka on vahvasti mukana teatteritoiminnan kaikilla osa-alueilla. Vaikkakin teatterin esitykset kiertävät paljon päiväkodeissa, kouluissa ja erilaisissa tilaisuuksissa, Sampo on siitä onnellisessa asemassa, että heillä on aina ollut käytössään myös oma teatteritila. Uusissa tiloissa on kahvilan lisäksi nukketeatterinukkien galleria, ja teatterin nettisivujen mukaan uusien tilojen tavoitteena on laajentaa toimintaa entisestään, olla ”olohuone, joka tarjoaa jokaiselle jotakin: nukketeatteria ja musiikkiklubeja, työpajoja ja kursseja, kotimaisia ja kansainvälisiä vierailuja – lapsille ja aikuisille!” Teatterilla on myös verkkokauppa, josta on levyjen lisäksi tilattavissa mm. nukketeatterin tekemiseen liittyvää kirjallisuutta ja Maijan sekä Camilla Mickwitzin klassikoksi muodostunut pöytäteatteripaketti.

Teatterin perustamisesta lähtien kaikissa esityksissä on keskeisellä sijalla ollut elävä musiikki, joka on usein päätynyt myös levyille. Tunnettuja levyjä ovat mm. Joen laulu, Oi lumoa, oi valoa ja Tohelon ja Torvelon toivotut. Laiva on lastattu -esityksen musiikista ja levyn toteutuksesta vastaa kolmen muusikon trio: Iivo Barić, Antero Reinistö ja euroviisuedustajanakin Kuunkuiskaajista tuttu Susan Aho. Laiva on lastattu -levyltä löytyy monipuolista musiikkia rauhallisista, lepohetkille soveltuvista kappaleista mukana leikittäviin ja laulettaviin nopeatempoisiin merimiesrallatuksiin. Levyn mainio nimikappale on klassikkoleikin mukaelma, johon voi keksiä itse rajattomasti variaatiota. Videopalvelu Vimeosta voi käydä katsomassa, kuinka kappale toimii nukkien esittämänä. Toinen mukaansa tempaava kappale on Kapteeni K.K., jossa pelkän rummun säestyksellä saa laulaa k:lla alkavia sanoja kaikulauluna sydämensä kyllyydestä: ”Kapteeni kyökissä kokkailee, kipposet, kupposet kilisee, keittää kaalia, kampelaa, kauhalla kaapii kattilaa”. Levyllä esiintyy muiden toimijoiden lisäksi mm. kaksi suosikkikotieläintä. Kappaleessa Suosikkirakki leikkisä Rekku-koira odottaa innokkaasti isäntäänsä haitaribluesin tahdittamana välillä sukkia ja tossuja popsien. Täysin toiseen tunnelmaan kuuntelijan johdattaa yksi levyn rauhallisimmista kappaleista Kissan kehtolaulu, joka on kaunista ja herkkää kuunneltavaa. Useammassa kappaleessa on mainio, kiehtova tarina, kuten musiikkiteatterilevyltä odottaa sopiikin. Esimerkiksi Taikurin hattu -laulussa merestä löytyneen päähineen avulla voi tehdä taikoja. Perinteisten taikasanojen Hokkus Pokkus tai Abracadabra sijasta täytyy opetella hiukan haastavampi hokema: ”Poks, paks, mukkelimaks, riks, raks, koppelokaks, suppusuu, kukkelikuu, nämä sanat kun sanoo, niin hattu innostuu.” Merirosvolaulun tarina puolestaan on kovin humoristinen, kun rosvo on niin hurja, että peiliin katsoessaan hän säikähtää itsekin.

Laiva on lastattu toimii itsenäisenä teoksena, mutta erityisesti silloin, kun sitä pääsee kuuntelemaan ennen ja jälkeen itse esityksen.  Parhaimmillaan laulut ovat kuitenkin teatterin hämärässä nukkehahmojen esittämänä.

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen

Kikattava Kakkiainen – DJ Kakkiainen

Kikattava Kakkiainen on yksi viimevuosien suurimmista ilmiöistä lastenkulttuurin kentällä. Startup -yrityksenä vuonna 2013 aloittanut Gigglebug Entertainment Oy on kasvanut määrätietoisesti hyvän mielen lastenviihdeimperiumiksi Suomessa ja varsin sukkelasti myös ulkomailla. Muumien jälkeen suurin kotimainen animaatioprojekti, Pikku Kakkosestakin tuttu ja Yle Areenasta löytyvä Kikattava Kakkiainen on laajentunut moneen suuntaan, ja sitä on myyty jo 13 maahan. Tuoteperheeseen kuuluu animaation ja mobiilipelien lisäksi kirjoja ja musiikkia. Mainiot mobiilisisällöt soveltuvat myös perheen pienimmille, mutta löytyvät valitettavasti vain IOS-laitteille. Kikattavan Kakkiaisen isät ovat Anttu Harlin ja Joonas Utti, joista ensimmäinen kuvasi 1,5 vuoden levyprojektia seuraavin sanoin: ”Tavoitteena oli tehdä lastenlevy, joka saa hymyilemään, hyppimään ja tanssimaan.” Kikattavan Kakkiaisen hahmoista DJ Kakkiainen ja MC City-kani järjestävät tilauksesta myös lastendiscoja. Heidän lisäkseen levyllä seikkailee muukin Havuhelman metsän väki kuten Keijo Karhu, Herra Hirvi sekä Setä Simarusina. Mikäli Kakkiaisen maailma on vieras, siihen kannattaa tutustua mainion ja informatiivisen nettisivun kautta. Youtubesta löytyy myös joitakin levyn kappaleista animaatiohahmoineen ja laulunsanojen kera.

 

Kakkiaislevyllä on 11 kappaletta, jotka tihkuvat iloisia, mukana tanssittavia biittejä, naurua ja yltiöpositiivista sanomaa. Monien kappaleiden rakenne on tuttu jo vuosikymmenien takaa. Alun tiukan meiningin jälkeen tulee rauhallisempi jakso, jossa laulaja saa tilaa, jonka jälkeen kappaleen päättää paluu alun ”kädet kattoon” -tempoon kuin suoraan discohitin kaavan oppikirjasta. Levy lähtee liikkeelle nimikkokappaleella, jossa sarjan sankarihahmon mainioita ominaisuuksia esitellään menevällä biitillä kuorrutettuna. Siinä tiivistyy koko levyn ilmapiiri sanoiksi vanhanaikaisine, hienoine hyveineen, kun Kakkiainen on ”ahkera ja auttavainen, iloinen ja nauravainen”. Kappaleessa Multa pääsi nauru, ei tarvitse paljoa miettiä, että minkä pääsemiseen siinä viitataan. Sananlasku kertoo, mikä tulee kauan nauramisesta, mutta tässä sitä tulee heti alusta alkaen ja paljon. Nauruhan on tarttuvaa, ja sitä on Suomessa aiemminkin hyödynnetty populaarikulttuurissa mm. Naurava kulkuri -kappaleessa ja pilailuvälineissä naurupussin muodossa. Ystävyyskin saa hieman koomisia piirteitä kappaleessa Oo mun ystävä, jossa lauletaan, että ”Niiku koirat ne nuuskuttaa pyllyjä, mä haluan olla sun ystävä.” Musiikillisesti erottuu edukseen funkahtava discobiisi Vitsikäs DJ, jossa on mukavan eläväinen ja pehmeän kuuloinen biittitausta verrattuna levyn muuhun tarjontaan. Lyriikoissa DJ heittää kappaleen nimen mukaisesti muutaman lapsillekin aukeavan kaskun.

Ystävyys, positiivisuus, tanssiminen ja muut iloiset asiat ovat kappaleiden kantavia teemoja halki levyn. Välillä mietitään myös, että voiko olla Liian hauskaa? ”Ei voi, ei voi olla liian mukavaa, älä pidättele naurua, ei voi, ei voi olla liian ihanaa.”

 

Kikattava Kakkiainen on kiinnostava ilmiö, joka toimii paremmin animaatiosarjana ja pelisovelluksina kuin irrallisena musiikkilevynä. Kappaleet toimivat mainiosti irrallisina lasten tanssittajina esimerkiksi liikunnassa tai päiväkodin vappudiscossa, mutta kokonaisuudessaan kappaleet ovat liian samanlaisia. Kakkiaisen positiivisuuden ideologia on erittäin mainio, mutta olisi toivonut hieman vivahteikkuutta ja syvyyttä nyt varsin pinnalliseksi jäävään maailmansyleilyyn.

 

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen