Magali Le Huche – Peku ja orkesteri (ääninappikirja)
Moni muistanee vuosien takaa kortit, jotka pärähtivät soimaan särisevällä, rasittavan mekaanisella soinnilla jotain kansainvälisesti tuttua happybirthdaytoyou- tai jinglebell-tyyppistä kappaletta. Sittemmin tekniikka on kehittynyt ja lastenkirjoihin on saatu erilaisia realistisen kuuloisia ääniefektejä ja nykyisin myös erilaisia kokonaisia musiikkikappaleita, jotka kuulostavat parhaimmillaan oikeilla instrumenteilla soitetuilta. Hyviä esimerkkejä näistä kirjoista, joissa säestys tulee itse teoksesta, ja nuotit sekä sanat löytyvät kirjan sivuilta ovat mm. Soiva laulukirja, Soiva tuutulaulukirja ja Soiva joululaulukirja.
Peku ja orkesteri kirjan tekstistä ja kuvituksesta vastaa pariisitar Magali Le Huche, joka on julkaissut ranskaksi jo yli 40 teosta. Suomeksi hänen tuotannostaan on käännetty kolme musiikkiaiheista kuvakirjaa, joista ensimmäinen Ehein ja kavereiden ihmeellinen matkakertoo Tsubiduaa-bändin vaiherikkaasta keikkamatkasta humoristiseen sävyyn. Kaksi seuraavaa kirjaa ovat ääninappikirjoja, jotka kertovat Peku-nimisen koiran touhuista ensin orkesterin ja sitten rokkibändin kanssa.
Peku ja orkesteri -kirjan kuvitus levittyy jokaiselle aukeamalle. Kuvat ovat kiehtovia ja sisältävät monia hauskoja yksityiskohtia. Tarinassa Peku kulkee metsän halki kohti konserttipaikkaa ja kohtaa matkallaan eläimiä, jotka toimivat orkesterin soittajina. Pekun itsensä rooli konsertissa paljastuu vasta viimeisellä aukeamalla. Soittajan kohdalta painettaessa kunkin soittajan instrumentista saadaan lyhyt soittonäyte. Näytteet ovat enimmäkseen Camille Saint-Saënsin Eläinten karnevaalista, joka soi komeasti koko orkesterin voimalla kirjan viimeisellä aukeamalla. Ilta hämärtyy hiljalleen Pekun kulkiessa kohti konserttipaikkaa, ja tämä on kauniisti huomioitu tunnelmallisessa kuvituksessa.
Kirjan ääninäytteet soivat puhtaasti ja kauniisti. Orkesteriin kuuluu monia tuttuja instrumentteja kuten piano, viulu, sello, fagotti ja huilu. Mukaan on mahtunut myös harvinaisempi kosketinsoitin celesta, jonka ”ääni on kuin kristallia”. Soittimien lisäksi kirjan sivuilta löytyy myös hauskoja ääniefektejä kuten skeittaava sammakko tai lätäkköön liukastuva ankka. Kuvituksessa on mainiosti leikitelty mittasuhteilla pienten eläimien soittaessa suurikokoisia soittimia ja päinvastoin. Soivissa laulukirjoissa voi säätää äänen voimakkuutta, mutta tässä teoksessa ei moista mahdollisuutta ole tarjolla. Se ei kuitenkaan ole ongelma, koska äänitaso on oivallinen, varsinkin jos kirja ei ole mitään kaikuvaa pintaa vasten.
Lyhyiden ääninäytteiden kautta on helppo tutustua instrumentteihin mutta myös oivalliseen klassikkoteokseen Eläinten karnevaali, joka vapautui säveltäjän itsensä asettamasta soittokiellosta vasta hänen kuoltuaan. Ainoastaan kahvimainoksestakin tuttua Joutsenta sai soittaa kantaesityksen jälkeen ilman, että säveltäjä pelkäsi uskottavuutensa vakavasti otettavana säveltäjänä kärsivän.
Kirja on erittäin monipuolinen. Aukeaman kuvista ja ääninäytteistä riittää keskusteltavaa niin tapahtumien, eläinten, soittimien kuin tunteidenkin näkökulmasta. Teoksen loppuun on lisäksi koottu erikseen kirjassa esiintyvät soittimet ja kaikki ääninäytteet löytyvät näppärästi kirjan viimeiseltä aukeamalta. Tämä mahdollistaa hienosti erilaiset arvaus- ja tunnistusleikit. Kaikkinensa kirja on erinomainen väline tutustua klassisen musiikin maailmaan yhdessä myös aivan pienen lapsen kanssa, vaikka kirjan ikäsuositus onkin kolmesta vuodesta ylöspäin.
A-J. Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen