Lastenlevy

by

Coccinella septempunctata


Esikoislevynsä omakustanteena julkaissut Neiti Seitsenpilkkuinen koostuu neljästä taitavasta muusikosta, joiden taustalta löytyy opettajuutta ja musiikinopiskelua. Yhtyeen tuoreudesta johtuen heistä ei ole juuri tietoa saatavilla, mutta yhtyeeltä löytyy oma Facebook-sivu, Spotifysta voi kuunnella muutamia kappaleita sekä Youtubesta voi katsella mainion Yksinäisen tähden ratsastaja -kappaleesta tehdyn kepparivideon. Verkosta löytyvä Lasten oma radio nosti esikoisen uutuuslistalleen alkuvuodesta. Levyn tuotantopuolelta löytyy kokemusta ja osaamista, joka kuuluu erittäin upeana ja vivahteikkaana äänimaailmana. Levyn kaikkien kappaleiden säveltäjä ja sanoittaja lastentarhanopettaja Ritva Haapaniemi on alun perin tehnyt laulut oman lapsiryhmänsä käyttöön, ja ne piti alkujaan levyttää jo yli 20 vuotta sitten. Erilaisten sattumuksien kautta levyn työstäminen julkaisukuntoon viivästyi mutta onneksi valmista tuli. Lopputulos on vaikuttavaa kuunneltavaa.

Levyn avaa itseoikeutetusti Coccinella septempunctata, joka on siis latinaa ja tarkoittaa seitsenpiste-pirkkoa, joka on yleisin leppäkerttulajimme. Kappaleessa vilisee muitakin latinankielisiä nimiä, joista voi yhdessä lasten kanssa ottaa selvää. Heti ensimmäisestä kappaleesta saa tuntuman kappaleita yhdistävään seesteiseen ja juurevaan pohjavireesen, jossa kaunis laulu ja taitava musisointi pääsevät oikeuksiinsa. Rauhallisuus on valttia monessa unilaulumaisessa kappaleessa, joita levyltä löytyy useampia. Levyn päättävässä vähäeleisessä Intiaanilapsen kehtolaulussa unenomainen tunnelma on rakennettu kauniisti soivan laulajan äänen varaan. Mitä tekevät pienet enkelit? kappale on toinen kauniisti soiva lepparibiisi, joka on nimestään huolimatta vapaa kaikesta tunnustuksellisuudesta. Laulussa enkelit sytyttelevät tähtiä mm. tontuille, peikoille, viiksiniekoille ja unissaan käveleville kiiltomadoille. Syksy saapuu -kappaleessa käydään läpi sadonkorjuuajan puuhia kauniin näppäilysäestyksen ja kellopelin kirkkaan soinnin säestämänä ”Syksy saapuu, sienet säilötään, mehut keitellään, marjat muusataan, soseet survotaan, kurkut etikkaan pannaan maustumaan”. Myös tarinallisia kappaleita on mahtunut mukaan. Keijujen pyykkipäivässä tutustutaan hienojen bassokuvioiden kantamana keijujen monipuoliseen arkeen. Keijut pesevät, tuulenpojat kuivaavat, hämähäkit kutovat pyykkinarut ja pikkulinnut toimivat pyykkipoikina. Kun ketut viettää häitään on omaperäinen niin musiikillisesti kuin tarinallisestikin. Kappale lähtee viipyillen, rauhallisesti ja hieman kettumaisesti liikkeelle tempon nopeutuessa kertosäkeistöön mennessä, eikä kuokkavierailla ole ketunleipähääkakkujuhliin mitään asiaa. Erinomaisen ja eheän kokonaisuuden useista helmistä täytyy nostaa esiin vielä videoksi päässyt Yksinäisen tähden ratsastaja. Kappaleessa on hienoa laukkarytmi, cowboy-tunnelma ja leppoisa iltanuotiobanjosoundi. Blues/soul-henkinen Juna laiva juna, ei viittaa takavuosien mainokseen vaan on letkeärytminen matkalaulu monella eri kulkuneuvolla kuljettuna.

Yhtyeellä on työn alla parasta aikaa laulukirjanen, josta löytyy esikoislevyn kappaleiden sanat ja nuotit. Erinomaista esikoisalbumia voi tilata Digelius Music-verkkokaupasta. Levyn säveltäjä ja sanoittaja Ritva Haapaniemi on pitkän uransa aikana tehnyt valtavasti lauluja, joten toivoa sopii, että yhtye julkaisee niitä vastaisuudessakin.

 

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen

by

Hilla ja Liisi


Hilla ja Liisi -kirja ja levy, kirjan kuvitus Sari Airola

Levyn tekijätiimiin on pakattu valtavasti musiikillista osaamista muualtakin kuin lastenmusiikin saralta, mm. teatterista, televisiosta, taide- ja kevyenmusiikin opettamisesta ja esittämisestä. Vielä kun mukaan on saatu iso orkesteri, loistava ja omaperäinen kuvittaja ja konserteiksikin soveltuva musiikkisatu, tarjolla on harvinaisen monipuolinen paketti. Kuvakirjasta löytyvät laulujen nuotit ja sanat ja ennen jokaista kappaletta siihen johdatteleva herkkä, värikäs ja kaunis kuvitus-aukeama. Kuvituksesta riittää keskusteltavaa, etsittävää ja löydettävää pidemmäksikin aikaa sekä levyä kuunnellessa että omana teoksenaan. Tämä hieno kokonaisuus oli ehdolla vuoden 2017 Lastenmusiikki-Emman saajaksi.

Levyn alussa Alkusoitto maalailee elokuvamaisin sävelin esiin niitä teemoja, jotka putkahtelevat kuuluviin myöhemmissä kappaleissa. Teemojen ja soittimien lisäksi kappaleessa esittäytyvät levyn leikittelevät päätähdet; peikot Hilla ja Liisi. Klassisen rakenteen mukaisesti levy päättyy kauniisti Loppulauluun, jossa palataan vielä levyn teemoihin. Hahmoihin tutustumisen jälkeen päästään keräämään matkalaukkuun tavaraa reippaassa kappaleessa Pakkaajan marssi, jossa kuvataan monelle tuttu tilanne lomamatkojen hotellihuoneesta. ”Kun on kaikki kasassa, niin laukku suljetaan. Kansi kiinni laitetaan ja lukot lukitaan. Jos on liikaa tavaraa, niin päälle istutaan ja lopuksi me laukun päällä vielä pompitaan.” Levyn perinteisyys kuvastuu joissakin kappaleissa suorastaan vanhakantaisuutena kuten kappaleessa Juhlatunnelma, jossa peikko somistautuu prinsessamaisesti käsinein, kaulakoruin ja kiiltävin tanssimekoin tuleviin juhliin. Varsinaisena juhlalauluna sen sijaan Kenkämasurkka on oikein toimiva, ja sitä voisi tanssia hovitanssina vaikka itsenäisyysjuhlissa. Seuraavassakin laulussa jatkuu sama teema. Peikkokansan tanssissa ei mennä valssii, vaan jumpataan humppaa, ja reippaat rytmit houkuttelevat liikkumaan peikkojen mukana. Upeat välisoitot kruunaavat tanssijuhlat. Maistan muistan maun sisältää monenlaista rytmiä, tunnelmaa ja osuvaa vanhenemiseen liittyvää sanataiteilua ”Kouluportti aukeaa, kun etuhammas irtoaa. Vaan kauan ei oo raollaan, kun rautahammas putkahtaa”. Kahta laulua taas yhdistää ystävyys. Räppimäisessä kappaleessa Kaveri luetellaan hyvän kaverin ominaisuuksia ja kaikkea sitä, mitä kaverin kanssa voisi puuhailla hoilottamisesta majan rakentamiseen, ja kaikki tämä pelkän rummun säestyksellä. Paras ystäväin -laulussa ystävyyttä ylistetään täysin toisenlaisessa tunnelmassa ja pohditaan myös sitä, millaista on olla ilman ystävää. Laulu kuulostaa lapsikuoroineen kaveriräppäyksen jälkeen miltei vanhanaikaiselta. Leikitäänkö kummitusta -kappaleessa orkesteri pääsee oikeuksiinsa. Siinä esitellään todella monipuolisesti soittimia ja kappale saa lähes sinfoniset mittasuhteet.

Hillassa ja Liisissä on parasta, että sen taakse on saatu koottua iso orkesteri, mikä ei ole kovin yleistä lastenmusiikissa. Olisi kiinnostavaa, jos peikot uskaltautuisivat seuraavalla kerralla poikkeamaan musiikillisesti perinteisiltä poluilta hiukan myös uusille urille.

 

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen

by

Höpsistä pussiin


Höpinätötterö – Höpsistä pussiin
Höpinätötterö on Janne Laurilan ja Joonas Keskisen muodostama lastenmusiikkiduo, joka perustettiin, jotta he voisivat esittää keksimiään lauluja koko perheelle. Höpsistä pussiin on duon ensimmäinen levy, joka oli myös ehdolla Emma-gaalassa vuonna 2017 vuoden lastenalbumiksi. Duo voi olla joillekin tuttu myös Pikku Kakkosesta, jossa he ovat vierailleet useampaan otteeseen. Nämä pätkät löytyvät Yle Areenasta, ja heidän muita edesottamuksiaan voi seurata Facebookista tai heidän omilta sivuiltaan hopinatottero.fi. Höpinätötterön saa tilattua näppärästi keikalle päiväkotiin tai kouluun Konserttikeskuksen kautta. Roudaaminenkin soljuu sukkelasti, kun instrumentteina on pelkistetysti kitara ja kontrabasso, jotka sopivat erinomaisesti heidän juurevaan tapaansa lähestyä lastenmusiikkia. Levynkansiteksteissä kuvataan hauskasti kunkin kappaleen syntyhistoria tai se, mistä ne ovat saaneet inspiraationsa.

 

Yhtyeen kotisivulla voi tutustua singlelohkaisuun Kutisee, joka on reipas ralli possusta, jota hyttynen on pistänyt korvan taakse ja jolle apu löytyy hyönteisiä syövistä pikkulinnuista. Kappaleessa kiteytyy yhtyeen huumori ja pelkistetty tyyli, kun kitaran ja basson lisäksi sooloa soittaa kazoo. Höpsistä pussiin on laulu täynnä liioittelua ja höpöjuttuja. Siinä aivastus karkottaa pilvet taivaalta, äiti käskee syömään koko lautasen, mutta hampaat eivät pysty posliiniin, ja pallokin lähtee potkun voimasta kiertämään planeettaa. Kappale on sekä musiikillisesti letkeää menoa että sujuvaa sanailua. “Höpsistä pussiin ja pussin suu kii, hölynpölynimurilla imuroitiin”. Kaikkien koiria tuntevien on helppo samaistua kappaleeseen Heppu-koira, jossa on vastustamaton, mukana laulettava koiraisa kertosäe. Hepun motto on yleismaailmallisesti pätevä ja siihen on helppo yhtyä: “ei ole läheskään niin näläkä kun välillä syö”. Harvoin jos koskaan on tehty rakkaudentunnustusta voileivälle. Sellainenkin löytyy tältä levyltä. Voi, leipää -kappaleessa ollaan niin perusbluesin äärellä kuin olla ja voi, kun soolokin soitetaan oikeaoppisesti tavallisen kitaran sijasta dobrolla. Levyltä löytyy myös ripaus lattarimeininkiä, joka laittaa tanssijalan vipattamaan. Mummo sambaa muistuttaa meitä kaikki siitä, mihin kaikkeen voidaan yltää mummoenergian avulla. Kappaleessa Rohkeushattu palataan juureviin rytmeihin. Sanoituksissa leikitellään hauskalla ajatuksella, että jännittävistä tilanteista voisi päästä näppärästi laittamalla hatun päähänsä. Samalla pohditaan sitä, miten arkisetkin tilanteet voivat jotakuta jännittää. Musiikillisesti kappale on inspiroitunut lännenelokuvien sankareista eli länkkäreistä, noista hattumiehistä rohkeimmista. Levyn päättää hieman perinteisesti kulkuneuvokappaleista iloisesti poikkeava Punainen kulkuneuvo. Levynkansitekstin mukaan idea lauluun tuli Joonaksen kummipojalta, jonka mielestä ralliautoista ja lentokoneista olisi hyvä saada kappale levylle mukaan. Kappale saa uutta tvistiä, kun auto kohtaa tiellä dinosauruksen ja muuttuu transformermaisesti ensin lentokoneeksi ja lopulta kumisaappaiksi.

 

Höpsistä pussiin levyn kappaleet ovat letkeitä ja yksinkertaisia. Sanoituspuolella liikutaan perinteisten urien ulkopuolella, ja samanlaista rajojen rikkomista voisi ehkä toteuttaa sävellyspuolellakin. Levyltä kuulee sen, kuinka mukava on esittää kappaleita lapsille. Tai kuten yhtye on itse todennut: “satakuusikymmentä aikuista on vaikeampi saada hyppimään tasajalkaa tai heiluttamaan häntää kymmeneltä aamulla”.

 

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen

 

 

by

Tukaani


Pomppulinnan kreivi – Tukaani
Pomppulinnan kreivi -yhtyeen perustivat muista monille tutuista yhtyeistä tunnetut viisi soittajaa, joiden taustalta löytyy Paukkumaissia, Bruunin jengiä ja Shavaa. Yhtye perustettiin jo vuonna 2012, ja se on tehnyt keikkoja päiväkodeissa ja ala-kouluissa Konserttikeskuksen kautta, jonka sivuilta löytyy mainioita livetallenteita keikoilta. Aika oli kypsä vuonna 2016 omalle levylle, jonka tuotti kuubalaisen musiikin koulutukseen erikoistunut Rumba-Akatemia. Rumban ja muunkin latinalaisen musiikin rytmit välittyvät iloisuutena ja positiivisena meininkinä levyllä. Bändi kuvailee musiikkiaan sivuillaan osuvasti näin: ”…uutta lastenmusiikkia kuvastaa parhaiten ajatus linnusta, joka maiden ja kulttuurien rajoista piittaamatta lentää vapaana pysähtyen aina siellä, missä rytmit ovat kaikkein mukaansatempaavimmat.”

Levyllä on kappaleita hyvin erilaisista aiheista merirosvoelämästä, viidakon lintujen kautta madon möngintään. Halki levyn kulkevana punaisena lankana onkin musiikillinen iloittelu ja leikittelevät rytmit. Yksi levyn harvoista kappaleita, joissa näitä elementtejä ei ole, on levyn parasta antia edustava Yksinäinen merirosvo. Se poikkeaa tyypillisestä merirosvolaulusta tuoden esiin merirosvon haikean kaipuun kotiin. Melankolisen tunnelman rikkoo ainoastaan taistelun tuoksinaa kuvaava osio, joka kasvattaa sähkökitaroineen ja kuorolauluineen kappaleen eeppisiin mittoihin rauhoittuakseen jälleen biisin loppua kohden. Meriteemaan liittyy myös toinen levyn monista helmistä. Erkka on yksi parhaista biisiksi taittuneista kalajutuista ikinä. Erkka on haukien Houdini, joka karkaa kalastajiltaan ja jättää kiusallaan nimikirjaimensa päivämäärän kera pyyntivälineisiin. Kalastukseen liittyy usein madot, joista yhdestä erityisen rytmikkäästä yksilöstä kertoo kappale Salsamato. Kappaleen rytmit viekoittelevat tanssilattialle paatuneimmankin seinäpenkin kuluttajan. Musiikillisen iloittelun lisäksi levyltä löytyy viljalti myös sanallista oivallusta. Svengaavassa Haukotutti-kappaleessa katsotaan elämää suuhun työnnettävän, usein erilaisia kiperiä tilanteita lievittävän imuesineen vinkkelistä. ”Minä haluaisin tittelin herra apulaispäällikkö vikkelin, sillä silloin olen tutti paikallaan, kun on parkuminen saatava loppumaan, sanoi tutti ja sitä haukotutti.” Aavikkolaulu puolestaan kuvastaa hienosti sitä musiikin kulttuurista vapautta, johon bändi itse viittaa lintuvertauksessaan. Vauhdikkaassa itämaisessa rytmissä aavikkotuulen siivittämänä sekoittuvat taidokkaasti kotipiha, aavikko ja Välimeri sujuvasti toisiinsa. Hiukan harvinaisempia soittimia levyllä kuullaan esimerkiksi levyn nimikkokappaleessa Tukaani, jossa viidakon rytmejä puhallellaan andihuiluilla, ja myös tres-kitaran säveliä on levyn kappaleilla kuultavissa.

Tukaani on hienon omaperäinen levy, jossa sekä soitin-, että lauluosuudet toimivat upeasti yhteen. Jotkut levyn kappaleista ovat poikkeuksellisen pitkiä lastenlevylle, mutta ne jaksavat kantaa itsensä hienosti alusta loppuun. Pomppulinnan kreivin mainioon meininkiin voi tutustua esimerkiksi Youtuben kautta. Bändi itse on kuvannut esikoislevyään ”Törkeen päheen kovaksi”, ja itsearviossaan he ovat täysin oikeassa.

 

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen