Lastenlevy

Hääppöset – Luontokappaleita

Yhtyeen nettisivuilta www.haapposet.filöytyy levyn kappaleiden sanoituksien lisäksi bändin kuvaus, joka kertoo paljon yhtyeen luonteesta. Sen mukaan siinä esiintyvät: Michelangelo Hääppönen, on entinen koripalloilija ja kyykkyviulisti, nykyinen silmänkääntäjä. Jolanda Hääppönen on Michelangelon identtinen kaksoissisar, vaikka on syntynyt eri kaupungissa. Jules harrastaa pirtanauhojen tekoa, autojen kunnostusta, mikropiirien valmistusta ja soittimien keksimistä. Kaius Hääppönen puolestaan on Julesin enon kälyn siskon miehen isoäidin serkun koiran isännän toisen etunimen kaima. Oikeasti bändin muodostavat Miska Kajanus, Jussi Kinnunen sekä sävellyksistä ja sanoituksista pääosin vastaavat Johanna Viksten ja Kalle Ryökäs. Yhtyeen jäsenillä on vankkaa kokemusta musiikin lisäksi lastenkulttuurin ja improvisaatioteatterin ihmeellisestä maailmasta. Tämä näkyy erityisesti keikoilla, joilla usein jokunen kappale tehdään yleisön ehdotusten perusteella improvisoiden. Keikkatunnelmaan voi tutustua 2011 ilmestyneen Lavalla-live-dvd:n kautta. Keikkailun lisäksi Hääppösiltä voi tilata erilaisia työpajoja lapsiryhmille. 

Luontokappaleita on yhtyeen toinen levy. Ensimmäinen, Valokuvauspäivä, ilmestyi vuonna 2008, ja se on kuunneltavissa myös Spotifysta. Uudelle levylle on saatu nimekkäitä vierailijoita, joista tunnetuin varttuneemmille kuuntelijoille lienee Pelle Miljoona, jonka laulussa Sano bussikuskille moro koira neuvoo meitä ihmisiä letkeään tyyliin tervehtimisen ja kohtaamisen tärkeydestä. Lapsikuuntelijoille Pelleä tutumpia lienevät Pikku Kakkosestakin tutut Maltti ja Valtti, joilla on levyllä oman tietoiskun lisäksi yksi oma kappalekin, Ajopelit mielessä. Siinä on mukavalla tavalla yhdistettynä eläimiä ja kulkuneuvoja. Laulussa pohditaan, että missä on lehmän bensatankki, hepan kadonnut ratti ja koiran pakoputki. Lastenmusiikkia seuraaville lienee tuttu myös levyn päättävän Poron tähtikuvio -kappaleen säveltäjä Pentti Rasinkangas.

Levyltä löytyy kappaleita monista eri teemoista. Luontoaiheisia kappaleita ovat esimerkiksi erinomaiset Mennään metsään ja Kahden minuutin kalannimikoulutus. Ensimmäisessä banjo säestää hienosti luontomyönteistä laulua. ”Jos metsään tahdot; laita takki, taskuun yksi varanakki, kelpokengät, vesipullo, muonaa täyteen pakki”. Kahden minuutin kalannimikoulutus taas on tiivis, informatiivinen ja hauska puhelaulu, jossa aikuinenkin voi verestää muistiaan kalannimien suhteen. Ihmisen laajalti tunnettuun fysiologiseen salaisuuteen pureutuu Makealle eri maha -kappale, joka kertoo tutun tarinan siitä, kun keitto ei maistu, mutta jätskiä ja limsaa mahtuu. Kappaleen johdantona kuullaan yhtyeen huumorin mukainen Vanhempain tukipuhelin, jossa muistellaan vanhoja aikoja, jolloin syötiin hyvällä ruokahalulla kaikki mitä eteen kannettiin käpylehmistä slalom-asuihin. Lasten kanssa parhaiten levyn kappaleista toimii Tere, moro, terve, jossa kuulijat saavat osallistua kertomalla, miten eri eläimet ääntelevät. Samanlaista osallistavaa otetta olisi voinut olla enemmänkin levyn kappaleissa.

Toivottavasti Hääppösten perhe saadaan studioon useamminkin kuin kerran seitsemässä vuodessa. On se sen verran hääppönen.  

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen

Lauluja lapsille ja muille ajattelijoille 

Aaronmeiden on näyttelijä Aaro Vuotilan yhden miehen ja yhden kitaran orkesteri. Lastenlaulujen säveltämisen, sanoittamisen ja sovittamisen lisäksi tämä kulttuurin moniottelija näyttelee Teatterikone-ryhmässä, vetää liikkuvia laulukävelyitä metsässä, satusetäilee ja toimii lähiölaulajana. Lähiölaulaja-projektissa hän työstää musiikkia esimerkiksi päiväkotilasten jutuista. Aarolla on sosiaalinen media hienosti hallussa, joten kaikista projekteista löytyy hyvin lisätietoa, kuunneltavaa ja katseltavaa eri some-kanavilta. Aaronmeidenilla on materiaalia tarjolla Facebookin ja Youtuben lisäksi myös Mikseri.net- ja Soundcloud-sivustoilla, joista löytyy paljon kuunneltavaa.

Lauluja lapsille ja muille ajattelijoille on Aaronmeidenin ensimmäinen, ulkoasultaan ja sisällöltään mukavan kotikutoinen, levy. Vaikka artistin nimi tuo mieleen erään raskasta musiikkia soittavan brittiläisen yhtyeen, niin pääsääntöisesti levyn sisältö on kuitenkin jotain aivan muuta. Levyltä nousee muutamia kappaleita yhdistäviä teemoja, joista yksi on kalat. Kappaleessa Onkimiehen vapaus havahdutaan siihen, että vähemmän voi olla enemmän, kun kalamies turhasta välinetaakasta luovuttuaan nauttii kesäisestä tunnelmasta, nuotiolla paistetusta kalasta, jokamiehenoikeudesta ja vapaudesta, jota ei voi rahalla ostaa. Kalakaveri on mainio esimerkki taidokkaasta riimittelystä, kun vankilapakoa suunnitteleva kala ”kulhossansa ankeassa, kala lusi vankilassa, hoiti siellä vankilasta, halus päästä vankilasta, Lucy-kala vankilassa, lusikalla syötti lasta”. Levylle on saatu nivottua myös seiskytlukulaista yhteiskunnallista kantaaottavuuttakin. Esimerkiksi hieman musiikillisesti raskaammassa Hirvi vetää jäkälää -kappaleessa käsitellään ruoka-teemaa ja muistutetaan kuulijaa lihakarjan kasvattamiseen liittyvistä ympäristölle aiheutuvista ongelmista, kun sademetsää kaadetaan, ja makea juomavesi päätyy karjan janoa sammuttamaan. Levyn aloittavassa Mettiäinen kappaleessa suristaan ja surraan sitä, että mikäli mehiläiset kuolevat sukupuuttoon, kolmasosa maapallon kasveista jää pölyttämättä. Teema, joka myös yhdistää kappaleita on kirjastoympäristö. Näin kerran kirjastossa -laulussa löydetään kirjastosta kaikenlaista katsomisen arvoista, mutta ehdoton huippu on Hannun bongaama legocitymetsikköpoliisikuljetushelikopteri. Kirjastossa kummittelee -laulussa on samaan aikaan sekä jännittävä että leppoisa tunnelma. Kummitukset rakentavat kirjoista linnan, joka muistuttaa siitä, että kirjat ovat kultaa ja timantteja arvokkaampia. Yksi levyn mainioimmista ja oivaltavimmista kipaleista on Aikavaras, jossa harakka varastelee kaikki päivät niin, että perjantaina ottaa lauantain ja lauantaihin tarttuu sunnuntai, kun aikavaras varastaa aikaa. 

Aaronmeiden on tilattavissa keikoille, ja livetilanteessa hän onkin parhaimmillaan esittäessään omia ja keikkatilanteessa improamalla tehtyjä biisejään. Livenä mies ja kitara toimii hienosti, mutta seuraavalle levylle toivoisi musiikillisesti laajempaa skaalaa ja orkesteriin kitaran lisäksi muitakin soittimia.       

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen

Pikku Papun orkesteri (cd ja kuvakirja)

teksti ja kuvat Liisa Kallio, sävellykset orkesteri

Palkitulta kuvittajalta ja lastenkirjailijalta Liisa Kalliolta on ilmestynyt Pikku Papu -kuvakirjasarjan toinen musiikkia sisältävä teos vuoden 2012 lastenlevyksikin valitun Pikku Papun laulujen jatkoksi. Erona edelliseen musiikkiteokseen on, että silloiset Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksenopiskelijat ovat nyt jo ammattimuusikoita ja pärjäävät omillaan ilman opettajansa Soili Perkiön panosta. Entiseen tapaan kirjassa on loistava, tuttu ja omaperäinen kuvitus, joka tukee kirjan aukeamille kirjoitettujen runojen tarinaa. Kuvissa on runsaasti hauskoja yksityiskohtia, joita voi tutkia lasten kanssa yhdessä. Pikku Papun orkesteri -kirjasta löytyvät kaikki lauluiksi sävelletyt runot nuotinnettuina, ja lauluissa on selkeät sointumerkinnät, joiden avulla niitä on helppo säestää vaikka kitaralla.

Hyviä esimerkkejä kuvituksen ja laulujen sanoituksen toisiaan tukevasta vaikutuksesta ovat kipaleet Pikku Papun orkesteri ja Meidän huvipuisto. Ensin mainitussa kuvituksesta on löydettävissä ötököiden hyppysistä aimo joukko erilaisia soittimia, jälkimmäisessä aukeamalle levittäytyy herkullisesti huvipuistomaisema, jossa kantarellikarusellin istuimina on metsämarjoja, vuoristoradassa on herneenpalkovaunut, ja valaistuksesta huolehtivat kiiltomatojen lamput. Levyn kappaleista nousee muutama kipale joukosta muiden yläpuolelle. Nykyisen hektisen elämänmenon rytmi on tavoitettu mainiosti kappaleessa Leppäkertun aamutoimet, johon on varmasti lapsiperheiden helppo samaistua, kun on ”sukat hukassa, takku tukassa, puuro syömättä ja vaatteet mytyssä”. Kappaletta voi laulaa kaikulauluna mukana, ja kiihtyvä tempo tempaa helposti mukaansa. Mainiosti tähän aikaan teemansa puolesta solahtaa kappale Höllää pöllö, joka voisi toimia muistutuksena myös varhaiskasvatuksen ammattilaisille. Kappaleessa muistutetaan, että on hyvä välillä hellittää ja ottaa rennommin, koska muuten elämästä voi hävitä ilo. Lista jatkaa samaa teemaa, jossa itselle pitäisi kaikkea saada heti pomppulinnasta taikasauvaan, mutta lopulta mummin marjapiirakkaa haukatessa unohtuu kaiken turhan tavoittelu. Kaunis tuutulaulu Toukkavauva on oiva esimerkki siitä, että lyhyestäkin tekstistä saa hienon kappaleen aikaiseksi, eikä siihen tarvita neljää säeparia enempää. Pituudella ei ole myöskään pilattu letkeää Sammakon pusu -laulua, jossa hauskasti leikitellään saduista tutulla keinolla muuntaa matelija kuninkaalliseksi. Keinuva ja rytmikäs Eväsretkelle -laulu johdattaa nauttimaan retkieväitä afrikkalaisessa musiikkimaisemassa.

Pikku Papun orkesteri -levy ja kirja ovat hienoa jatkumoa kilpikonnan seikkailuille, mutta orkesteri voisi harkita musiikillisen annin suuntaamista myös kotipuutarhan ulkopuolelle. Orkesterilla ei ole omaa nettisivua, mutta heidän edesottamuksiaan on mahdollista seurata Facebookin kautta.

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen

Mutaveijarit – Ympäri ämpäri

Mutaveijarit ovat uusi kahdeksanjäseninen lastenmusiikkiyhtye, joka perustettiin vuonna 2013 Sibelius-Akatemian lastenmusiikkikurssilla. Ympäri ämpäri on heidän ensimmäinen levynsä, ja sen taustalla on häärinyt opiskelijoiden lisäksi mm. Eeva-Leena Pokela, joka työskentelee Sibiksessä lehtorina. Hän on tehnyt sanat ja sävellyksen levyn aloittavaan yhtyeen nimikappaleeseen ja toimii levyn Aarrejahti-kappaleessa solistina. Ajanmukaisesti yhtyeeltä löytyvät mainiot nettisivut, jotka sisältävät musiikkinäytteiden lisäksi videopätkiä Veijareiden konserteista. Yhtyeen levyäkin voi tilata sivuilta suoraan tai käydä katsomassa tulevien keikkojen aikataulua. Keikoilla yhtye esiintyy välillä pienemmälläkin kokoonpanolla.

 

Levyn aloittaa hyvin rullaava ja tarttuva nimikkokappale Mutaveijarit. Rytmikäs loruilu vaihtuu erittäin sulavasti räväkäksi rokiksi. Heti seuraavaan kappaleeseen hypätessä tulee yhtyeen monipuolisuus kauniisti esiin. Saimaannorpassa on ultrabramaisen kaunis kertosäe, joka jää korvakäytävään pyörimään pitkäksi aikaa. Kappale on sisällöltään norpansuojelullinen puheenvuoro muttei liian ryppyotsaisesti. Norppa heittää kappaleessa evällään ylävitosia toisin kuin norppakamerassa kalliolla pötkötellyt Pullervo. Kaunista tunnelmaa jatkaa hiukan haikeammin levyltä myöhemmin löytyvä Sadepäivä, joka käsittelee ulkoleikkien riemukkuutta, jotka ovat sateella parhaimmillaan. Sanoituksessa tuodaan hienosti esiin aikuisten ja lasten välinen ero. Aikuiset ajattelevat, että ulkona on harmaata ja tylsää, kun taas lapset osaavat arvostaa kostean kelin mahdollisuuksia läträämiseen, mutakakun leipomiseen ja lammikon ihmeiden tutkimiseen. ”Hei pieni ystävä, tartu mua kädestä, mennään yhdessä ulos leikkimään, kaikki lapset onnellisiksi nauretaan”.

 

Merten salaisuuksien äärellä ollaan kappaleissa Aarrejahti ja Karibialainen kalalaulu. Ensimmäisessä etsitään meren pohjaan kätkettyä merirosvoaarretta. Menevää tarinaa säestää reipashenkinen musiikki, ja iloisen kertojan osuus toimii myös. Karibialaisessa kalalaulussa calypson rytmit keinuttavat aiheeseen sopivasti, ja sanoituksissa tutustutaan eksoottisiin lämpimien vesien eläviin kuten merimakkaraan, keijukalaan ja mureenaan.

Levyn musiikillisesti oudon kummallista ja hieman positiivisesti nyrjähtänyttä laitaa edustavat kappaleet Matomies ja Mutamörkö. Lyhyessä ja napakassa Matomies -kappaleessa mies perustaa matomuseota eriskummallisen absurdin bassokuvion ja muiden outojen äänien säestämänä. Museoon arkistoidaan hyttysen ja koppakuoriaisen lisäksi mm. aasinsiltana seuraavaan kappaleeseen johdatteleva Mutamörkö. Mutamörkö -kappaleen alussa harmooni luo jännittävän, vaanivan tunnelman tarinaan, jossa tutustutaan väärinymmärrettyyn ja yksinäiseen mörköön, joka kaipaa ystävää. Rytmi vaihtuu hitaasta pakoonjuoksevaan kertosäkeeseen, ja jännitys laukeaa lopulta, kun möröstä tulee hippa. Kuravelli -kappaleesta on löydettävissä täsmällinen resepti täydellisen kuravellin keittämiseen. Se tarjoaa myös mahdollisuuden vuorolauluun. Levyn päättävästä nonsense-iloittelusta on poimittavissa ainakin muuan virtuaalilemmikki sekä yksi tanssirenkutus vuosien takaa. Vaikka sanoitus onkin hölynpölyä, kappale on selkeärytmistä kansanmusiikkia.”Hajetutti jamma, jamma, Tamakotsi tantarella, Kajemutti hajetutti, Makarena Jamaikalla”.

 

Levy on kokonaisuutena sekä laulun, että soitannan osalta hienoa osaamista nuorilta muusikoilta. Levyllä esiintyy tavallisten soittimien lisäksi mm. hippihuilu, kukkopilli, kampiliira ja vappupilli. Muta on elementti, jota lapset osaavat erityisesti arvostaa, mutta Mutaveijareita arvostanevat kaikki laadukkaan lastenmusiikin ystävät.

 

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen