Lastenlevy

Konsonanttien kolinaa lyyrisille lapsille

Martti Suosalo, Vuokko Hovatta ja Seela Sella
Säveltänyt Anna-Mari Kähärä
Sanoitukset Laura Ruohonen

Laura Ruohosen ylistetyn ja lasten rakastaman runoteoksen Allakka pullakan pohjalta sai vuonna 2011 Helsingin kaupunginteatterissa kantaesityksensä lastennäytelmä Yökyöpelit, joka nousi suureen suosioon. Näytelmään pohjautuva loruseikkailu siirtyi vielä 13 osaiseksi televisiosarjaksi Pikkukakkosen yhteyteen alkuvuodesta 2015. Otavalta on saatavissa yhteisteos Yökyöpelit/Allakka pullakka, joka sisältää hienosti kuvittuna Ruohosen persoonallisia ja kiehtovia kieli-iloitteluita. Tätä loistavaa sarjaa täydentää vielä Yökyöpelit -levy, joka syystä palkittiin vuoden 2015 parhaana lastenlevynä Varhaisiän musiikinopettajat ry:n toimesta. 

Yökyöpeleiden taustalta löytyy vahvaa osaamista. Sanoituksesta vastaa näytelmäkirjailija, dramaturgi, ohjaaja ja todellinen sanataituri Laura Ruohonen ja sävellyksistä musiikin moniosaaja Anna-Mari Kähärä, joka on muun osaamisensa lisäksi palkittu sukupuolelleen epätyypillisesti jazz-musiikin Yrjö-palkinnolla. Näytelmässä esiintyneet näyttelijät laulavat ansiokkaasti myös levyllä. 

Jos haluaa itselleen sitkeän korvamadon, kannattaa kuunnella levyn avausraita Allakka pullakka, joka on loistavan levyn yksi hittibiiseistä. Se on macarena-tyyppinen, tarttuva pyllynveivauskappale, jonka kertosäe on hyvä esimerkki lyriikoiden hulvattomasta meiningistä. Levyllä seikkailevat näytelmästä ja tv-sarjasta tutut hahmot agenttinero Narun johdolla, jota esittää Martti Suosalo. Hahmolle on oma kappaleensa, jossa kerrotaan, että agenttinero on niin salainen, että hänellä on kaikki salaista pukukoodista kieleen ja salalaitteeseen, jolla voi vakoilla vaikka missä. Salakielellä niinkin yksinkertainen asia kuin litra maitoa vaatii pitkän rimpsun siansaksalta kuulostavia sanoja. Mahtimummeli, Seela Sella, esitellään kappaleessa Mahtimummeli määrää. Hän ohjeistaa muita omaan tiukkaan tapaansa, eivätkä määräykset välttämättä kuulosta ihan tolkullisilta: “Vappua pidetään jouluna ja koirankoppia kouluna, kaikki yöt pitää valvoa ja mummeleita palvoa!” Sarjan hahmoista nuorin, voittamaton Vauvakaani, ottaa yhteen vanhempiensa kanssa tutun asian tiimoilta kappaleessa Nuku, nuku. Kaunis ja melodinen tuutulaulu saa hieman toisenlaisia sävyjä nukutettavan vauvan tinkimättömän asenteen vuoksi. Uneen tuudittamiseen löytyy levyltä myös kauniita kappaleita ilman anarkistista otetta. Musu mui ja levyn päättävä Syviin vesiin ovat molemmat erinomaisen taidokkaasti toteutettuja herkän tunnelmallisia lauluja. Täysin toisiin tunnelmiin päästään hersyvän hauskassa laulussa Ällinpuutetta hollilla, jossa irrotellaan oikein kunnolla: Kahelin kahjosta, höperön hölmöstä, pölvästin pölhöstä… eron huomaa mm. luonteesta, luustosta ja elintavoista. Iljettävä imulima on jo nimensä puolesta ihanalla tavalla yököttävä laulu. Kuunteleppa sitä lasten kanssa ja koita estää kikatus, kun myrkkykakkua syönyt vieras röyhtäilee ja pieree. Kokonaisia tarinoitakin mahtuu kappaleiden joukkoon, kuten Lammas jonka Hukka peri. Siinä leikitellään sanojen monimerkityksellisyydellä; Lampaan viulu soi ja laatimansa testamentin perusteella hänet Hukka perii.

Tämä sanojen ja sävelten ilotulitus soveltuu mainiosti myös isompien lasten tai jopa perheen vanhempien nautiskeltavaksi. Herkutteluelämystä olisi voinut vielä parantaa sillä, että sanoitukset olisivat myös sisältyneet kansilehteen. Joka tapauksessa loistava levy on nonsensen juhlaa parhaimmillaan.

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen         

Kirja ja cd-levy

Heidi Kantanen, Anne-Mari Kuusisaari & Leena Pantsu (toim.)

Soiva sopan keittämiseen on osallistunut suuri joukko vuosien varrella Keski-Suomen konservatorion ja sittemmin Jyväskylän ammattikorkeakoulun musiikin opiskelijoita. Sopan pääkokkeina ovat toimineet samassa opinahjossa opiskelleet musiikkipedagogi Heidi Kantanen ja saman tittelin omaava, mutta lisäksi lastentarhanopettaja Anne-Mari Kuusisaari. Omat mausteensa soppaan on lisännyt heidän lehtorinsa Leena Pantsu. Ensin ilmestyi keittokirja, josta löytyy 27opiskelijoiden tekemää uutta laulua leikki-ideoineen ja soitto-ohjeineen. Tämän lisäksi kirjasta löytyy vielä loruja ja Paula Kainulaisen piirtämiä kuvia, joissa seikkailevat levyn kaksi keskeistä hahmoa; Pasi Piisamirotta ja jättivompatti Toto. 

Musiikillisen keittokirjan alkuun on koottu perusaineksia musiikista osana lasten taidekasvatusta, ja syvällisempää teoreettista näkökulmaa kaipaavalle löytyy lähdeluettelo kirjan lopusta. Kirja alkaa alkulaululla, jonka jälkeen löytyy neljä kokonaisuutta, joihin valitut kappaleet on jaoteltu: Metsänväki musisoi, Vuoden väreissä, Kaikuja maailmalta ja Karmeutta kerrakseen. 

Keittokirjasta valittiin 17 kappaletta levylle, joka julkaistiin jonkin aikaa kirjan ilmestymisen jälkeen. Levyn parasta antia ovat monet kappaleet leikkiohjeineen, ja ne soveltuvat erinomaisesti myös päiväkodin pienimmille. Esimerkkinä tästä on kappale Merikalat, jonka sanat menevät kokonaisuudessaan näin: ”Pikkukalat vipeltelee korkealla, mutta isot kalat vaanii matalalla. Myrskyllä merikalat huutaa hui, ja kaikki kalat suojaan ui”. Laulun yhteydessä on soitto-ohje kehärummulle, leikkiohjeet värivarjolle ja soitto-ohje viisikieliselle kanteleelle ja ksylofonille. Toinen oivallinen esimerkki on mainio kappale Paras retki, jossa metsäretkellä voidaan liikkua monin eri tavoin ja soittaa tahtia metsäsoittimilla esimerkiksi kepeillä ja kävyillä. Muita erityisen herkullisia sattumia sopassa ovat Soiva soppa -räppi, jossa esitellään Pasi piisamirotta ja jättivompatti Toto. Räpissä on hauskoja viittauksia ajankohtaisiin, koko kansan tuntemiin räpäyttäjiin. Tutulta kuulostavat mm. kohdat ”tomaatit on ikuisii” ja ”kasvimökis eka, kasvimökis vika”. Toinen maistuva kipale on omaperäinen Piisamirotta parturissa, jossa toinen sankareista ajautuu tilanteeseen, joka uhkaa vakavasti hänen takatukkaansa. Laulussa on käytetty kekseliäästi saksia rytmisoittimena. Vanha, tuttu Aurinko paistaa -loru on saanut uuden bluestuunauksen, jossa lettujen sijaan aurinko paistaakin makkaraa. Toisenkin tutun sananikkarin, Immi Hellénin, runo on saanut uudet sävelet ympärilleen. Jääkiteet ruudussa -kappaleessa kieli on kaunista, vaikkakin vanhahtavaa: ”Jääkiteet ruudussa kimmeltää, kun kuu niihin hohtoa valaa. Niitä poikanen tarkaten tähystää, koko illaks hän ikkunan pieleen jää, niin ääneti aivan kuin salaa”. Levyn päättää hienosti Uni vaeltaa, jonka tunnelmallinen melodia soi kauniisti alun ihmisäänten säestyksellä, joihin liittyy lopussa hienosti muutamia soittimia. 

Soivassa sopassa on löydettävissä monenlaisia makuvivahteita, joista osa kaipaisi hieman lisää kypsyttelyä. Gourmet-tasoa ei löydy kaikissa kappaleissa, vaan joissakin lyriikoissa ja leikkiohjeissa on hieman eineksinen jälkimaku. Parhaimmillaan leikki- ja soitto-ohjeet tukevat kuitenkin Michelin-tähtien arvoisesti varsinaisia kappaleita. Kokonaisuudessaan Soiva soppa on monipuolinen maistelumeny musiikin eri genreistä. 

Ari-Jukka Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen

Lastenmusiikkiorkesteri Loiskis 15 vuotta – Kaikki laulaa tavallaan

Suomalainen lastenkulttuuri on saanut nauttia lastenmusiikkiorkesteri Loiskiksen monipuolisesta toiminnasta konsertteineen, työpajoineen ja Musamaatio-animaatiokilpailuineen jo 15 vuoden ajan. Työpajoissa on opiskeltu laulua, soittoa ja soitinten tekoa, ja konserteissa on ollut paljon erilaisia teemoja. Tälle levylle on poimittu kappaleita nyt ohjelmistossa olevista konserteista mm. matkailusta maapallolla ja sen ulkopuolella. Orkesterin kotisivuilta,www.loiskis.fi, löytyy paljon tietoa orkesterin historiasta, ohjelmistosta ja tuotannosta. Loiskiksella on myös oma Youtube -kanava, josta voi katsella mm. live-näytteitä tällä levyllä kuultavista kappaleista. Orkesterin taustalta löytyvä yhdistys pyörittää myös ansiokasta lastenmusiikkiin erikoistunutta Lasten levykauppaa netissä.

Levyltä löytyy kaikille tuttuja lastenmusiikkiklassikoita ja orkesterin omia kappaleita. Klassikoista mainittakoon levyn aloittava Kolme iloista rosvoa, jonka mainio tarina on sovitettu hyvin myös aiemmin kuulemattomien korville. Sovituksen hienoutena mainittakoon bouzouki-tyylinen kreikkalaissoitanta todella nopealla tempolla. Samaisen Thorbjørn Egnerin kynästä on lähtöisin myös teksti Kasvissyöjän lauluun. Monesti versioituun kappaleeseen Leipuri Hiivaon löydetty uudenlaista nostetta hienolla a cappella -sovituksella, tempovaihtelulla ja hauskoilla taustahokemilla, joissa kerrataan leipomisessa tarvittavia ainesosia. Muita klassikoita ovat mukiinmenevä versio Raparperin alla-kappaleesta sekä Telefooni Afrikassa, joka on saanut uutta tulokulmaa afrikkalaisesta rytmistä ja afrikkalaisella kielellä lauletusta välilaulusta. Saukin tunnetuksi tekemä Pikkuoravien kuumatkakuulostaa hyvältä ilman oravien nopeutettua ääntä. Kappaleessa kuullaan mainioita, päiväkotiinkin soveltuvia instrumentteja, Boomwhackersejä, joiden käytöstä näet esimerkin levyltä löytyvästä videosta, jossa kappaleen sanat ovat myös viitottuna. 

Loiskiksen omasta tuotannosta levyltä löytyy erinomainen Maa-arvoituksia, jossa kuullaan soundeja eri puolilta maailmaa, ja tekstissä on tarkkaa riimittelyä. Lapsille on annettu aikaa oivaltaa, mikä sana rimmaa: ”täytyy ollakin taitava luotsi, kun määränpäänä on… saattaa eksyä vieraamman nurkkiin, eli joutua laivalla…”. Levyn nimikappaleessa on Hannele Huovin osuvat sanat, joita voi laulaa YouTubessa karaokemaisesti mukana. Levyllä kappaletta on laulamassa myös Loiskis ry:n hallitus. ”Kaikki laulaa tavallaan. Katso omaan tähteen päin, olet hyvä juuri näin”. Avaruus-teemasta on kuumatkan lisäksi kaksi planeetta-aiheista erinomaista kappaletta: Venusja Mars matkaan. Molemmissa lauluissa on hienolla riimittelyllä saatu esiin paljon faktatietoa näistä läheisistä taivaankappaleista. Venuksen musiikillinen tyyli vaihtelee hanurisäesteisestä iskelmästä rock-kitaran sooloiluun. Planeetan olosuhteista riimitellään oivaltavasti: ”Voi, voi, voi tuota Venus parkaa, siellä kasvihuoneilmiö käsistä karkaa. Siellä turistin on oltava pelvoton, kun koko planeetta on elinkelvoton”. Mars matkaan -kappaleessa on marssimainen poljento, johon planeetan nimikin velvoittaa. 

Loiskis orkesterin juhlalevy osoittaa, että lastenkulttuuriin arvostaminen ja pitkäaikainen panostaminen näkyvät myös lopputuloksessa. Taitava soitto ja hienot sovitukset ilman turhaa ryppyotsaisuutta miellyttävät niin pientä kuin isoakin kuulijaa. Monesta kappaleesta kuulee, että otollisin kohdeyleisö löytyy pikemminkin ala-koulun kuin päiväkodin puolelta.  

Ari-Jukka Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen

Herra Heinämäen Lato-orkesteri – 15 vuotta munkkipossuna

Herra Heinämäen Lato-orkesteri on ilahduttanut kuulijoitaan jo 15 vuoden ajan, ja tämä on heidän viides levynsä. Orkesteri on tuttu myös omasta tv-sarjastaan, jota näytetään Pikku Kakkosessa. Suositusta maalaisidylliin sijoittuvasta sarjasta alkoi tänä keväänä jo neljäs tuotantokausi. Tänä keväänä orkesteri on kiertänyt Synttärikemut! -nimisen kiertueen merkeissä pitkin kauneinta Suomea. Kaikkien levyn kappaleiden sanat löytyvät osoitteesta: www.lato-orkesteri.fi. Sivuilta löytyy kaikenlaista kiehtovaa muutenkin, kuten mm. pelejä, jukebox, kuvamateriaalia ja keikkainformaatiota. Levyn kappaleissa seikkailevat Herra Heinämäen lisäksi tv-sarjastakin tutut yhtyeen hahmot: herra Timotei, voimamies Horsma, päällikkö Punanata ja herra Pujo. Heidän lisäkseen levyltä löytyy neljännen tuotantokauden vieraista Edward Töttöröö ja aikaisemmilta levyiltä tuttu Tiu Tii. 

Heti levyn alusta asti meno on tarttuvalla tavalla hyväntuulisen optimistista, kuten se on ollut aiemmillakin levyillä. Sanoitukset ovat hersyvän hauskoja ja oivaltavia ja musiikki mukaansa tempaavaa ja taitavasti soitettua. Levyn toinen kappale on hyvä esimerkki tästä tunnelmasta. Suunnitelma ja lautojakappaleessa löytyy roskalavalta aarre, josta voi tehdä ihan mitä vaan. Levy on muutenkin täynnä hienoja tarinoita ja taitavaa sanailua. Kaupunkilaishiirion tuttu tarina maalle muuttavasta siimahännästä, joka oppii miten ruokaa oikeasti tuotetaan. “- ei ihan heti uskoisi… ETTÄ: aito maito tulekaan ei pahvipurkista, jos et usko, navettaan sä kurkista! ETTÄ: munia ei noudetakaan kaupan hyllystä, niitä putkahtelee kanan pyllystä!” Prinsessakoulunoppilaat opettelevat siniverisille tärkeitä taitoja hovimaisen musiikin säestyksellä. Tehtävänä on mm. haukata omenaa, nukkua sata vuotta ja suudella sammakkoa. Kouluun saapuessa kaikilla on oltava lisäksi mukana oma herne. Sukupuolisensitiivisyyttä osoittaa se, että joukossa on mukana oppilas, jonka nimi on Markku. Maatalousnäyttelyynkertoo hurjasta kokemuksesta viisivuotiaan silmin, ja Heinämäen yössäon ihanan karmea tunnelma, johon on kaikkien joskus pimeällä mökkitontilla pihan perälle tallustaneiden helppo eläytyä. 

Hienojen tarinoiden lisäksi Lato-orkesterin taitavat muusikot pääsevät näyttämään osaamistaan esimerkiksi AC/DC:n Thunderstruckille paljon velkaa olevalla kappaleella Iiron uusi kolmipyörä, jossa voi kokea vauhdin hurmaa myös lyriikoita kuuntelemalla, kun Iiron silmissä vilisee: “alamäki, jyrkkä mäki, sorsalampi, keinulauta, hameenhelma…” ja lopulta mummon piha. Pienillä kätösilläon liikuttava kappale kaikesta siitä, mitä ihan pienenkin ihmisen kädet voivat saada aikaan. 

Levyn ensimmäinen kappale on nimeltään Nyt meni nappiinja se kuvaa hienosti sitä, miten hyvin jälleen Lato-orkesteri onnistui. Nappisuoritus.

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen