Lastenlevy

Lastenmusiikkiorkesteri Loiskis 15 vuotta – Kaikki laulaa tavallaan

Suomalainen lastenkulttuuri on saanut nauttia lastenmusiikkiorkesteri Loiskiksen monipuolisesta toiminnasta konsertteineen, työpajoineen ja Musamaatio-animaatiokilpailuineen jo 15 vuoden ajan. Työpajoissa on opiskeltu laulua, soittoa ja soitinten tekoa, ja konserteissa on ollut paljon erilaisia teemoja. Tälle levylle on poimittu kappaleita nyt ohjelmistossa olevista konserteista mm. matkailusta maapallolla ja sen ulkopuolella. Orkesterin kotisivuilta,www.loiskis.fi, löytyy paljon tietoa orkesterin historiasta, ohjelmistosta ja tuotannosta. Loiskiksella on myös oma Youtube -kanava, josta voi katsella mm. live-näytteitä tällä levyllä kuultavista kappaleista. Orkesterin taustalta löytyvä yhdistys pyörittää myös ansiokasta lastenmusiikkiin erikoistunutta Lasten levykauppaa netissä.

Levyltä löytyy kaikille tuttuja lastenmusiikkiklassikoita ja orkesterin omia kappaleita. Klassikoista mainittakoon levyn aloittava Kolme iloista rosvoa, jonka mainio tarina on sovitettu hyvin myös aiemmin kuulemattomien korville. Sovituksen hienoutena mainittakoon bouzouki-tyylinen kreikkalaissoitanta todella nopealla tempolla. Samaisen Thorbjørn Egnerin kynästä on lähtöisin myös teksti Kasvissyöjän lauluun. Monesti versioituun kappaleeseen Leipuri Hiivaon löydetty uudenlaista nostetta hienolla a cappella -sovituksella, tempovaihtelulla ja hauskoilla taustahokemilla, joissa kerrataan leipomisessa tarvittavia ainesosia. Muita klassikoita ovat mukiinmenevä versio Raparperin alla-kappaleesta sekä Telefooni Afrikassa, joka on saanut uutta tulokulmaa afrikkalaisesta rytmistä ja afrikkalaisella kielellä lauletusta välilaulusta. Saukin tunnetuksi tekemä Pikkuoravien kuumatkakuulostaa hyvältä ilman oravien nopeutettua ääntä. Kappaleessa kuullaan mainioita, päiväkotiinkin soveltuvia instrumentteja, Boomwhackersejä, joiden käytöstä näet esimerkin levyltä löytyvästä videosta, jossa kappaleen sanat ovat myös viitottuna. 

Loiskiksen omasta tuotannosta levyltä löytyy erinomainen Maa-arvoituksia, jossa kuullaan soundeja eri puolilta maailmaa, ja tekstissä on tarkkaa riimittelyä. Lapsille on annettu aikaa oivaltaa, mikä sana rimmaa: ”täytyy ollakin taitava luotsi, kun määränpäänä on… saattaa eksyä vieraamman nurkkiin, eli joutua laivalla…”. Levyn nimikappaleessa on Hannele Huovin osuvat sanat, joita voi laulaa YouTubessa karaokemaisesti mukana. Levyllä kappaletta on laulamassa myös Loiskis ry:n hallitus. ”Kaikki laulaa tavallaan. Katso omaan tähteen päin, olet hyvä juuri näin”. Avaruus-teemasta on kuumatkan lisäksi kaksi planeetta-aiheista erinomaista kappaletta: Venusja Mars matkaan. Molemmissa lauluissa on hienolla riimittelyllä saatu esiin paljon faktatietoa näistä läheisistä taivaankappaleista. Venuksen musiikillinen tyyli vaihtelee hanurisäesteisestä iskelmästä rock-kitaran sooloiluun. Planeetan olosuhteista riimitellään oivaltavasti: ”Voi, voi, voi tuota Venus parkaa, siellä kasvihuoneilmiö käsistä karkaa. Siellä turistin on oltava pelvoton, kun koko planeetta on elinkelvoton”. Mars matkaan -kappaleessa on marssimainen poljento, johon planeetan nimikin velvoittaa. 

Loiskis orkesterin juhlalevy osoittaa, että lastenkulttuuriin arvostaminen ja pitkäaikainen panostaminen näkyvät myös lopputuloksessa. Taitava soitto ja hienot sovitukset ilman turhaa ryppyotsaisuutta miellyttävät niin pientä kuin isoakin kuulijaa. Monesta kappaleesta kuulee, että otollisin kohdeyleisö löytyy pikemminkin ala-koulun kuin päiväkodin puolelta.  

Ari-Jukka Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen

Herra Heinämäen Lato-orkesteri – 15 vuotta munkkipossuna

Herra Heinämäen Lato-orkesteri on ilahduttanut kuulijoitaan jo 15 vuoden ajan, ja tämä on heidän viides levynsä. Orkesteri on tuttu myös omasta tv-sarjastaan, jota näytetään Pikku Kakkosessa. Suositusta maalaisidylliin sijoittuvasta sarjasta alkoi tänä keväänä jo neljäs tuotantokausi. Tänä keväänä orkesteri on kiertänyt Synttärikemut! -nimisen kiertueen merkeissä pitkin kauneinta Suomea. Kaikkien levyn kappaleiden sanat löytyvät osoitteesta: www.lato-orkesteri.fi. Sivuilta löytyy kaikenlaista kiehtovaa muutenkin, kuten mm. pelejä, jukebox, kuvamateriaalia ja keikkainformaatiota. Levyn kappaleissa seikkailevat Herra Heinämäen lisäksi tv-sarjastakin tutut yhtyeen hahmot: herra Timotei, voimamies Horsma, päällikkö Punanata ja herra Pujo. Heidän lisäkseen levyltä löytyy neljännen tuotantokauden vieraista Edward Töttöröö ja aikaisemmilta levyiltä tuttu Tiu Tii. 

Heti levyn alusta asti meno on tarttuvalla tavalla hyväntuulisen optimistista, kuten se on ollut aiemmillakin levyillä. Sanoitukset ovat hersyvän hauskoja ja oivaltavia ja musiikki mukaansa tempaavaa ja taitavasti soitettua. Levyn toinen kappale on hyvä esimerkki tästä tunnelmasta. Suunnitelma ja lautojakappaleessa löytyy roskalavalta aarre, josta voi tehdä ihan mitä vaan. Levy on muutenkin täynnä hienoja tarinoita ja taitavaa sanailua. Kaupunkilaishiirion tuttu tarina maalle muuttavasta siimahännästä, joka oppii miten ruokaa oikeasti tuotetaan. “- ei ihan heti uskoisi… ETTÄ: aito maito tulekaan ei pahvipurkista, jos et usko, navettaan sä kurkista! ETTÄ: munia ei noudetakaan kaupan hyllystä, niitä putkahtelee kanan pyllystä!” Prinsessakoulunoppilaat opettelevat siniverisille tärkeitä taitoja hovimaisen musiikin säestyksellä. Tehtävänä on mm. haukata omenaa, nukkua sata vuotta ja suudella sammakkoa. Kouluun saapuessa kaikilla on oltava lisäksi mukana oma herne. Sukupuolisensitiivisyyttä osoittaa se, että joukossa on mukana oppilas, jonka nimi on Markku. Maatalousnäyttelyynkertoo hurjasta kokemuksesta viisivuotiaan silmin, ja Heinämäen yössäon ihanan karmea tunnelma, johon on kaikkien joskus pimeällä mökkitontilla pihan perälle tallustaneiden helppo eläytyä. 

Hienojen tarinoiden lisäksi Lato-orkesterin taitavat muusikot pääsevät näyttämään osaamistaan esimerkiksi AC/DC:n Thunderstruckille paljon velkaa olevalla kappaleella Iiron uusi kolmipyörä, jossa voi kokea vauhdin hurmaa myös lyriikoita kuuntelemalla, kun Iiron silmissä vilisee: “alamäki, jyrkkä mäki, sorsalampi, keinulauta, hameenhelma…” ja lopulta mummon piha. Pienillä kätösilläon liikuttava kappale kaikesta siitä, mitä ihan pienenkin ihmisen kädet voivat saada aikaan. 

Levyn ensimmäinen kappale on nimeltään Nyt meni nappiinja se kuvaa hienosti sitä, miten hyvin jälleen Lato-orkesteri onnistui. Nappisuoritus.

A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen

Janne Viitaniemi ja moniammatillinen työryhmä: Mukulat kasvaa -kirja ja levy

Mukulat kasvaa -kokonaisuuden taustalla on filosofinen ajattelu, jossa maku ja makuaisti ovat tärkeitä ihmiseksi kasvamisessa. “Mukulat kasvaa -kirja, levy ja esitys pyrkivät herättämään lasten luontaisen kiinnostuksen ja uteliaisuuden ruokaa ja syömistä kohtaan”. Pääosassa tässä kaikkia aisteja huomioivassa kokonaisuudessa on lasten usein väheksymät Hevi-osaston antimet. Teos muodostuu monipuolisesta ja kiehtovasta kirjallisesta osiosta sekä teemaa maustavasta levystä. Kokeiksi tähän keitokseen on saatu muusikoiden lisäksi keittiömestari, kehitysjohtaja ja akatemiatutkija. Maa- ja metsätalousministeriö on mahdollistanut tämän marjoihin ja vihanneksiin moniaistisesti tutustumaan kannustavan teoksen musiikkitaloustukiaisten muodossa. Mukulat kasvaa pohjautuu Janne Viitaniemen aikaisemmin kirjoittamaan vihannesmusikaaliin Aikasoppa, jota on esitetty kouluissa ja päiväkodeissa yli viiden vuoden ajan. 

Kokonaisuuden rakenne noudattaa uuden esiopetuksen opetussuunnitelman sekä varhaiskasvatussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen periaatteita. Jokaisen laulun yhteydessä on kaikenlaista toimintaa teemaan liittyen: oheistarina, aistiharjoitus, leikkiohje, resepti, askarteluohje, kasvien kasvatusohje, tietoisku tms.

Levyn kappaleet edustavat erilaisia musiikkityylilajeja valssista bluesiin ja räpistä heviin. Kaikki sävellykset, sanoitukset ja sovitukset ovat Janne Viitaniemen keittelemiä. Laulusolisteja levyltä löytyy Jannen lisäksi kymmenkunta muutakin, joista tunnetuimpia ovat Sonja Lumme ja Pekka “Pablo” Seppä. Levyltä löytyy 20 laulua, joiden lisäksi kolmesta kappaleesta on instrumentaaliversiot. 

Levyllä on keskiössä sanoitukset, eikä kappaleista löydy montaakaan, jotka erottuisivat toisistaan musiikillisessa mielessä. Edukseen erottuu mm. Kurkun ja tomaatinduetto. Tässä hempeässä rakkauslaulussa on hyviä sanoituksellisia oivalluksia, kuten “sun vihreytesi saa mut heti punaiseksi”. Kappaleesta löytyy videoversio osoitteesta: www.aikasoppa.fi. Sivuilta löytyy myös paljon muuta teemaan liittyvää materiaalia resepteistä musiikkinäytteisiin. Hevi, hevion saanut nimensä mukaisen taustan vinkuvine kitaroineen, ja Sipulin nyyhkybluestuo kyyneleet silmiin muutenkin kuin alakulollaan. Koko kansan musiikkityyliksi alakulttuurista noussutta rappia edustaa levyllä kappale Omena-Jose, jossa on myös mainiota riimittelyä: “oon Omena-Jose, kävisikö sulle pehmeä sose, tiedät kyllä maistuuko jo se, keltainen, vihreä, punainen tai rose”. Samaan sujuvuuteen ei päästä läheskään kaikissa levyn kappaleissa ja joistakin on jopa vaikea ymmärtää, että mitä niissä tarkoitetaan. Esimerkiksi kappaleessa Kaali halkeaakerrotaan että: “ulkopuoliseksi taitaa maistamatta jäädä vaan, mä käyn yli onnen aitaa, lusikalla saa”.

Mukulat kasvaa on visuaalisesti tyylikäs, kaunis paketti, josta vastaa Ivalo Design. Muutenkin kokonaisuus on runsas ja varsinkin kirjassa esitellyt oheistehtävät ja sisällöt ovat oivaltavia ja hienoja. Pelkkänä levynä idea jää hieman kitukasvuiseksi, mutta kokonaisuudesta löytyy monia herkkupaloja lasten maisteltavaksi.  

Jerkka Laakkonen ja A-J. Luhtavaara   

Magali Le Huche – Peku ja orkesteri (ääninappikirja)

Moni muistanee vuosien takaa kortit, jotka pärähtivät soimaan särisevällä, rasittavan mekaanisella soinnilla jotain kansainvälisesti tuttua happybirthdaytoyou- tai jinglebell-tyyppistä kappaletta. Sittemmin tekniikka on kehittynyt ja lastenkirjoihin on saatu erilaisia realistisen kuuloisia ääniefektejä ja nykyisin myös erilaisia kokonaisia musiikkikappaleita, jotka kuulostavat parhaimmillaan oikeilla instrumenteilla soitetuilta. Hyviä esimerkkejä näistä kirjoista, joissa säestys tulee itse teoksesta, ja nuotit sekä sanat löytyvät kirjan sivuilta ovat mm. Soiva laulukirja, Soiva tuutulaulukirja ja Soiva joululaulukirja. 

Peku ja orkesteri kirjan tekstistä ja kuvituksesta vastaa pariisitar Magali Le Huche, joka on julkaissut ranskaksi jo yli 40 teosta. Suomeksi hänen tuotannostaan on käännetty kolme musiikkiaiheista kuvakirjaa, joista ensimmäinen Ehein ja kavereiden ihmeellinen matkakertoo Tsubiduaa-bändin vaiherikkaasta keikkamatkasta humoristiseen sävyyn. Kaksi seuraavaa kirjaa ovat ääninappikirjoja, jotka kertovat Peku-nimisen koiran touhuista ensin orkesterin ja sitten rokkibändin kanssa. 

Peku ja orkesteri -kirjan kuvitus levittyy jokaiselle aukeamalle. Kuvat ovat kiehtovia ja sisältävät monia hauskoja yksityiskohtia. Tarinassa Peku kulkee metsän halki kohti konserttipaikkaa ja kohtaa matkallaan eläimiä, jotka toimivat orkesterin soittajina. Pekun itsensä rooli konsertissa paljastuu vasta viimeisellä aukeamalla. Soittajan kohdalta painettaessa kunkin soittajan instrumentista saadaan lyhyt soittonäyte. Näytteet ovat enimmäkseen Camille Saint-Saënsin Eläinten karnevaalista, joka soi komeasti koko orkesterin voimalla kirjan viimeisellä aukeamalla. Ilta hämärtyy hiljalleen Pekun kulkiessa kohti konserttipaikkaa, ja tämä on kauniisti huomioitu tunnelmallisessa kuvituksessa.

Kirjan ääninäytteet soivat puhtaasti ja kauniisti. Orkesteriin kuuluu monia tuttuja instrumentteja kuten piano, viulu, sello, fagotti ja huilu. Mukaan on mahtunut myös harvinaisempi kosketinsoitin celesta, jonka ”ääni on kuin kristallia”. Soittimien lisäksi kirjan sivuilta löytyy myös hauskoja ääniefektejä kuten skeittaava sammakko tai lätäkköön liukastuva ankka. Kuvituksessa on mainiosti leikitelty mittasuhteilla pienten eläimien soittaessa suurikokoisia soittimia ja päinvastoin. Soivissa laulukirjoissa voi säätää äänen voimakkuutta, mutta tässä teoksessa ei moista mahdollisuutta ole tarjolla. Se ei kuitenkaan ole ongelma, koska äänitaso on oivallinen, varsinkin jos kirja ei ole mitään kaikuvaa pintaa vasten.

Lyhyiden ääninäytteiden kautta on helppo tutustua instrumentteihin mutta myös oivalliseen klassikkoteokseen Eläinten karnevaali, joka vapautui säveltäjän itsensä asettamasta soittokiellosta vasta hänen kuoltuaan. Ainoastaan kahvimainoksestakin tuttua Joutsenta sai soittaa kantaesityksen jälkeen ilman, että säveltäjä pelkäsi uskottavuutensa vakavasti otettavana säveltäjänä kärsivän. 

Kirja on erittäin monipuolinen. Aukeaman kuvista ja ääninäytteistä riittää keskusteltavaa niin tapahtumien, eläinten, soittimien kuin tunteidenkin näkökulmasta. Teoksen loppuun on lisäksi koottu erikseen kirjassa esiintyvät soittimet ja kaikki ääninäytteet löytyvät näppärästi kirjan viimeiseltä aukeamalta. Tämä mahdollistaa hienosti erilaiset arvaus- ja tunnistusleikit. Kaikkinensa kirja on erinomainen väline tutustua klassisen musiikin maailmaan yhdessä myös aivan pienen lapsen kanssa, vaikka kirjan ikäsuositus onkin kolmesta vuodesta ylöspäin. 

A-J. Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen