Lauluja lapsille ja muille ajattelijoille
Aaronmeiden on näyttelijä Aaro Vuotilan yhden miehen ja yhden kitaran orkesteri. Lastenlaulujen säveltämisen, sanoittamisen ja sovittamisen lisäksi tämä kulttuurin moniottelija näyttelee Teatterikone-ryhmässä, vetää liikkuvia laulukävelyitä metsässä, satusetäilee ja toimii lähiölaulajana. Lähiölaulaja-projektissa hän työstää musiikkia esimerkiksi päiväkotilasten jutuista. Aarolla on sosiaalinen media hienosti hallussa, joten kaikista projekteista löytyy hyvin lisätietoa, kuunneltavaa ja katseltavaa eri some-kanavilta. Aaronmeidenilla on materiaalia tarjolla Facebookin ja Youtuben lisäksi myös Mikseri.net- ja Soundcloud-sivustoilla, joista löytyy paljon kuunneltavaa.
Lauluja lapsille ja muille ajattelijoille on Aaronmeidenin ensimmäinen, ulkoasultaan ja sisällöltään mukavan kotikutoinen, levy. Vaikka artistin nimi tuo mieleen erään raskasta musiikkia soittavan brittiläisen yhtyeen, niin pääsääntöisesti levyn sisältö on kuitenkin jotain aivan muuta. Levyltä nousee muutamia kappaleita yhdistäviä teemoja, joista yksi on kalat. Kappaleessa Onkimiehen vapaus havahdutaan siihen, että vähemmän voi olla enemmän, kun kalamies turhasta välinetaakasta luovuttuaan nauttii kesäisestä tunnelmasta, nuotiolla paistetusta kalasta, jokamiehenoikeudesta ja vapaudesta, jota ei voi rahalla ostaa. Kalakaveri on mainio esimerkki taidokkaasta riimittelystä, kun vankilapakoa suunnitteleva kala ”kulhossansa ankeassa, kala lusi vankilassa, hoiti siellä vankilasta, halus päästä vankilasta, Lucy-kala vankilassa, lusikalla syötti lasta”. Levylle on saatu nivottua myös seiskytlukulaista yhteiskunnallista kantaaottavuuttakin. Esimerkiksi hieman musiikillisesti raskaammassa Hirvi vetää jäkälää -kappaleessa käsitellään ruoka-teemaa ja muistutetaan kuulijaa lihakarjan kasvattamiseen liittyvistä ympäristölle aiheutuvista ongelmista, kun sademetsää kaadetaan, ja makea juomavesi päätyy karjan janoa sammuttamaan. Levyn aloittavassa Mettiäinen kappaleessa suristaan ja surraan sitä, että mikäli mehiläiset kuolevat sukupuuttoon, kolmasosa maapallon kasveista jää pölyttämättä. Teema, joka myös yhdistää kappaleita on kirjastoympäristö. Näin kerran kirjastossa -laulussa löydetään kirjastosta kaikenlaista katsomisen arvoista, mutta ehdoton huippu on Hannun bongaama legocitymetsikköpoliisikuljetushelikopteri. Kirjastossa kummittelee -laulussa on samaan aikaan sekä jännittävä että leppoisa tunnelma. Kummitukset rakentavat kirjoista linnan, joka muistuttaa siitä, että kirjat ovat kultaa ja timantteja arvokkaampia. Yksi levyn mainioimmista ja oivaltavimmista kipaleista on Aikavaras, jossa harakka varastelee kaikki päivät niin, että perjantaina ottaa lauantain ja lauantaihin tarttuu sunnuntai, kun aikavaras varastaa aikaa.
Aaronmeiden on tilattavissa keikoille, ja livetilanteessa hän onkin parhaimmillaan esittäessään omia ja keikkatilanteessa improamalla tehtyjä biisejään. Livenä mies ja kitara toimii hienosti, mutta seuraavalle levylle toivoisi musiikillisesti laajempaa skaalaa ja orkesteriin kitaran lisäksi muitakin soittimia.
A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen