Mutaveijarit – Ympäri ämpäri
Mutaveijarit ovat uusi kahdeksanjäseninen lastenmusiikkiyhtye, joka perustettiin vuonna 2013 Sibelius-Akatemian lastenmusiikkikurssilla. Ympäri ämpäri on heidän ensimmäinen levynsä, ja sen taustalla on häärinyt opiskelijoiden lisäksi mm. Eeva-Leena Pokela, joka työskentelee Sibiksessä lehtorina. Hän on tehnyt sanat ja sävellyksen levyn aloittavaan yhtyeen nimikappaleeseen ja toimii levyn Aarrejahti-kappaleessa solistina. Ajanmukaisesti yhtyeeltä löytyvät mainiot nettisivut, jotka sisältävät musiikkinäytteiden lisäksi videopätkiä Veijareiden konserteista. Yhtyeen levyäkin voi tilata sivuilta suoraan tai käydä katsomassa tulevien keikkojen aikataulua. Keikoilla yhtye esiintyy välillä pienemmälläkin kokoonpanolla.
Levyn aloittaa hyvin rullaava ja tarttuva nimikkokappale Mutaveijarit. Rytmikäs loruilu vaihtuu erittäin sulavasti räväkäksi rokiksi. Heti seuraavaan kappaleeseen hypätessä tulee yhtyeen monipuolisuus kauniisti esiin. Saimaannorpassa on ultrabramaisen kaunis kertosäe, joka jää korvakäytävään pyörimään pitkäksi aikaa. Kappale on sisällöltään norpansuojelullinen puheenvuoro muttei liian ryppyotsaisesti. Norppa heittää kappaleessa evällään ylävitosia toisin kuin norppakamerassa kalliolla pötkötellyt Pullervo. Kaunista tunnelmaa jatkaa hiukan haikeammin levyltä myöhemmin löytyvä Sadepäivä, joka käsittelee ulkoleikkien riemukkuutta, jotka ovat sateella parhaimmillaan. Sanoituksessa tuodaan hienosti esiin aikuisten ja lasten välinen ero. Aikuiset ajattelevat, että ulkona on harmaata ja tylsää, kun taas lapset osaavat arvostaa kostean kelin mahdollisuuksia läträämiseen, mutakakun leipomiseen ja lammikon ihmeiden tutkimiseen. ”Hei pieni ystävä, tartu mua kädestä, mennään yhdessä ulos leikkimään, kaikki lapset onnellisiksi nauretaan”.
Merten salaisuuksien äärellä ollaan kappaleissa Aarrejahti ja Karibialainen kalalaulu. Ensimmäisessä etsitään meren pohjaan kätkettyä merirosvoaarretta. Menevää tarinaa säestää reipashenkinen musiikki, ja iloisen kertojan osuus toimii myös. Karibialaisessa kalalaulussa calypson rytmit keinuttavat aiheeseen sopivasti, ja sanoituksissa tutustutaan eksoottisiin lämpimien vesien eläviin kuten merimakkaraan, keijukalaan ja mureenaan.
Levyn musiikillisesti oudon kummallista ja hieman positiivisesti nyrjähtänyttä laitaa edustavat kappaleet Matomies ja Mutamörkö. Lyhyessä ja napakassa Matomies -kappaleessa mies perustaa matomuseota eriskummallisen absurdin bassokuvion ja muiden outojen äänien säestämänä. Museoon arkistoidaan hyttysen ja koppakuoriaisen lisäksi mm. aasinsiltana seuraavaan kappaleeseen johdatteleva Mutamörkö. Mutamörkö -kappaleen alussa harmooni luo jännittävän, vaanivan tunnelman tarinaan, jossa tutustutaan väärinymmärrettyyn ja yksinäiseen mörköön, joka kaipaa ystävää. Rytmi vaihtuu hitaasta pakoonjuoksevaan kertosäkeeseen, ja jännitys laukeaa lopulta, kun möröstä tulee hippa. Kuravelli -kappaleesta on löydettävissä täsmällinen resepti täydellisen kuravellin keittämiseen. Se tarjoaa myös mahdollisuuden vuorolauluun. Levyn päättävästä nonsense-iloittelusta on poimittavissa ainakin muuan virtuaalilemmikki sekä yksi tanssirenkutus vuosien takaa. Vaikka sanoitus onkin hölynpölyä, kappale on selkeärytmistä kansanmusiikkia.”Hajetutti jamma, jamma, Tamakotsi tantarella, Kajemutti hajetutti, Makarena Jamaikalla”.
Levy on kokonaisuutena sekä laulun, että soitannan osalta hienoa osaamista nuorilta muusikoilta. Levyllä esiintyy tavallisten soittimien lisäksi mm. hippihuilu, kukkopilli, kampiliira ja vappupilli. Muta on elementti, jota lapset osaavat erityisesti arvostaa, mutta Mutaveijareita arvostanevat kaikki laadukkaan lastenmusiikin ystävät.
A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen