Orffit feat. Laitakaupungin orkesteri – Pääjalkaiset
Pääjalkaiset on Orffien 20-vuotisjuhlajulkaisu, sillä trio on ollut ihmeiden teossa jo vuodesta 1996. Tälle vasta 11. levylleen he ovat saaneet vahvistuksekseen pohjanmaalaisen pelimanniporukan Laitakaupungin orkesteri. Orffit eivät esittelyitä ehkä kaipaa, mutta mainittakoon, että heidän tekemisiään on voinut seurata Pikku Kakkosesta, lukuisilla päiväkoti- ja koulukeikoilla sekä Youtube-videoilla. Laitakaupungin orkesteri ei ole aiemmin juurikaan kunnostautunut lastenmusiikin saralla, mutta oman musiikkinsa lisäksi he ovat tehneet yhteistyötä mm. Samuli Putron ja Palefacen kanssa. Yhteistyöhön johtaneista tekijöistä mainitaan levykansitekstissä näin: sukulaisen sähäkät synttärit, levottomat jalat ja puheet, liian lyhyet yöunet sekä liian pitkät päiväunelmat.
Levyllä on paljon tuttua, hyvää ja turvallista. Sanoituksien , hieman vinksahtanut ja oivaltava huumori on kappaleiden parasta antia, mutta sointimaailmaan voisi toivoa lisää rikastuttavia elementtejä. Laitakaupungin orkesteri toi mukaan lisää soittimia ja naisvokalistin, mutta levyllä se ei kuulu niin paljon, kuin olisi voinut olettaa. Keikoilla, joilla Orffit ovat perinteisesti loistavia, päässee isokin kokoonpano paremmin esiintuomaan koko repertuaariaan.
Levyltä löytyy tuttuun tapaan musiikkia, jonka lyriikat aukenevat parhaiten hieman päiväkoti-ikäisiä varttuneemmille lapsille. Ensimmäinen kappale Sattuman kauppa aloittaa verbaalisen ilotulituksen, josta pääsee nauttimaan miltei koko levyn ajan. ”Sattuman kaupassa pöllöt päivät, sinnekö possuilta säästöt jäivät, hetipitiliimoja, vesiväritöitä, salibändimatseja, käärmevöitä. Sattuman kaupassa reunaton pitsa ja sydämen kuvia sylkevä ritsa.” Sanoilla leikittelyn lomassa levyltä löytyy monia hienoja, hauskoja ja osuvia tarinoita. Kappaleessa Jussin talo Jussi rakentaa ahneuksissaan vähän korkeamman rakennuksen, johon tarvitaan lopulta astronautteja asentamaan ikkunoita. Liioittelu jatkuu vielä talon romahdettua Jussin rakentaessa talon raunioista löytyneistä laudanpätkistä Ylen kampanjateeman haasteen henkilökohtaisesti vastaanottaen miljoona linnunpönttöä. Metallipeikossa käy ilmi se, että kaikki ei välttämättä ole sitä, miltä se ensi alkuun kuulostaa. Metsässä matalalta murahteleva olio ei olekaan peikko vaan raskaan musiikin ystävä, joka tykkää laulaa örisemällä. Toiset -kappaleessa pureudutaan samaan moninaisuutta pohtivaan teemaan. Laulussa luetellaan mainioita huomioita ihmisten erilaisesta suhtautumisesta asioihin: ”toiset juhlii nimpparitkin, toiset juhli ei, toiset kohtaa puhumatta, toiset aina sanoo hei!”. Pidempien tarinoiden lomassa on muutamia oivia lyhyitä, napakoita kappaleita kuten Muistilista. Siinä on tiivistettynä yksinkertaisia ohjeita onnelliseen elämään. Riittää kun syö, pitää huolta eläimistä ja plussaa tulee, jos sen lisäksi lajittelee jätteet. Hyviä tarinallisia lauluja on Jumi, jossa käsitellään ajankohtaista digiloikkaan liittyvää ergonomista ongelmaa, kun tietokonenero juuttuu koneensa ääreen. Presidentin kadonnut sukka ei tiettävästi aiemmin ole seikkaillut lastenlauluissa, kuten kappaleessa Hajuakum-maa. Siinä kadonnut vaatekappale aiheuttaa harmaita hiuksia, ja sitä etsitään porukalla pitkin ja poikin, kunnes se löytyy lopulta koiran suusta. Laastarihommia taasen tuo hienosti esiin lapsuuden ja nuoruuden usein hieman rämäpäisen, duudsonmaisen asenteen elämään. Kun kaikkia mutkia ei kierretä, vaan pusketaan suoraan ja mokienkin kautta luodaan uutta. Samaa oman tiensä kulkijuutta orffitkin julistavat, mutta olisi toivottavaa, että seuraavalla albumilla hekin heittäytyisivät rohkeammin kokeilemaan jotain monipuolisempaa myös sävelten suhteen. Taattua orffia tämä joka tapauksessa on, ja siitä tulee plussaa, samoin kuin levyn mukana tulevista laulunsanoista kitarasointuineen.
A-J Luhtavaara ja Jerkka Laakkonen